Perjantaina menimme möksälle. Kärryn mökin raunioille.

Illalla hoitokodista soitettiin, mutta soitettuani takaisin hoitaja kertoi jo ongelman ratkaistuksi. Exä oli puhunut yökylään menosta. Ja hoitaja oli yrittänyt tarkistaa, että minunko luokse.

Minä naurahdin, että olen pohjoisessa, ettei ainakaan tänne.

Joo, oli soittanut vanhemmille ja sinne oli menossa seuraavana päivänä.

* * *

Lauantaina soitin äidilleni, joka on ollut yksin parisen viikkoa, kun siskoni perheineen livistivät Espanjaan... minusta hullua, mutten juurikaan ymmärrä siskoani enkä hänen miestään sitäkään vähää.

Toinen puhelin siis se joka oikeasti on minun soi ja hoitokodin kääkkä tavoitteli minua.

Manasin asiaa äidilleni, sillä epäilin oitis, että on kotona hoitolasku, joka on kolme päivää myöhässä. Mutta kun uudestaan vielä soi... oli minun pakko lopettaa laskuntekopuhelimen käyttö ja vastata.

- Onko exä siellä?

- Sehän olisi kummallista sillä olen pohjoisessa.

- No, enhän minä sitä voinut tietää... (ärtyneenä ja tuohtuneena)

- No, minä kyllä eilen hoitajanne kanssa siitä puhelimitse keskustelin.

- Minä menen vasta iltavuoroon ja yöhön. (ärtynyt) Onko kukaan kotona?

- Ei ole. (tytär oli markkinoilla siis paikallisilla kesäjuhlilla)

- Vanhemmat soittivat, ettei exä ole tullut sinne. Eikä taksikuski vastaa...

- Jaa-a. (onko exä ottanut ommoo lommoo? heh)

Puhelu päättyi erittäin jäisissä tunnelmissa, joskin minua naurattikin se, että munasivat taas kerran aika rankasti.

Mietin, että pitääkö minun nyt soittaa tyttärelle, että katsele jos löydät isääsi markkinoilta. Mutta sitten ajattelin, antaa olla kun ei vielä tiedä.

Sitten Kärry sanoi, että soitettava on. Minä soitin ja tyttö on ihan ratkeamisen partaalla. Itkua tuhertaen anopin soitettua, että ovat menossa meille katsomaan onko exä siellä. Tytär kiireellä kaverinsa kanssa että kerkiää ensimmäisenä paikalle.

Exä oli kahvia juomassa keittiössä. Oli käynyt kissoja katsomassa ja kaikki oli ok... mies vain väärässä paikassa ja ihmetteli, miksei hän voi kotona yksin olla....

Tytär kertoi, että mummonsa oli saanut puhelun hoitokodilta, että onko exä sinne tulossa. No, heillä on apen synttärit mutta on tervetullut. Ja voi tulla siis yöksikin... mummo kauhuissaan, kun ei uskalla sellaista vastuuta ottaa. no, lupasi sitten kun hoitaja niin oletti homman olevan jo melkein sovittu.

Siis koko exän reissu oli keksitty. Hoitaja retkutettu ja möhli sitten pahemman kerran... tilasivat taksin ja kukaan ei tullut kuskille osoitetta sanomaan. Ei tuttu luottokuskimme vaan paikallinen asiaa tuntematon kuski. Siitäs saavat.

Ja saavat selvityspyynnön ja kenties laskun jolla korvata näitä matkoja ja kuluja mitä tästä aiheutui, kun hoitokoti laittoi exän ulkoruokintaan.

Sen pituinen se.

 

Saisiko sitä tylsää elämää Soneralta vai Saunalahdelta?