Jep.

Toistaiseksi ei vaisto ole pettänyt. Keskustelemaan pystyviä miehiä ei kannata päästää bittiavaruuteen. Hankin prepaid-liittymän...hehheh. Ja sadannen s-postiosoitteen... heh.

Sitten kun olisi vielä muuten käyttäjänä kunnossa... ettei menisi vastaamaan siitä osoitteesta mistä sattuu lukemaan...

Sain ihailijan yhdestä huoneesta. Ensin tuli kommenttia ylellä ja sitten privana. Kävin katsomassa tämän rekkityypin tietoja ja totesin, että sen verran ikäeroa (edukseni) ettei tässä mitään. Että noh, koska häppärä on vielä pohjoisista, kukapa ei sinne tukiverkkoa tulevaisuutta varten haluaisi...

Ja tietenkin sanoin heti alussa, etten ole sitten etsimäsi sulostus... että kuten sovittiin ihan kaverilinjalla tässä... paskat. Nyt sitten puhelin soi ja tunnit kuluu puhelimessa. Toisaalta kun minä yleensä olen se tuottava, nyt kuuntelen... yritän vinkua väliin, että heippa nyt on mentävä.

Yhden sättihäppärän näen mahdollisesti huomenna, jos jaksan kävellä. Ja taas kaverilinjalla ihan. Saattaa ihan onnistuakin... meillä meinaa meni vähän väännöksi kun juteltiin ja kun kerroin eroni syyn. Hän näet istuu p-tuolissa... sain hänet näkemään asioita ei kantilta ja jatketaan maailmanparannusta kahvikupin ääressä. Muita tarpeita ei ole tarkoitus parannella.

Tiedän että luotan vaistoon ja onneen. Mutta on vaikea vetää raja siihen, mikä on vaarallista ja vahingoittavaa. Jos ei ota yhtään riskejä ei saavuta mitään. Nyt kun olen omasta mielestäni vapaa näissä miesasioissani, haluan tavata toista sukupuolta ilman mitään taka-ajatuksia. Tai ainakaan minä en niitä tunnista. Tai en sitten tunnusta.

Se mikä ennen oli sopimatonta eli miespuoliset ystävät, ovat siis mahdollisia nyt. Ongelma vain on se, että miten pidettyä homman sillä tasolla? Riittääkö että jättää meikkaamatta ja pukeutuu säkkiin...?