Niitä on ilmassa. Näinköhän kärsin monesta epämiellyttävästä osatekijästä: PMS-oireista?, ensihuuman katoamisesta ja työttömäksi jäännistä ihan vain muutaman luetellakseni.

Ja havainto Kärrystä selvin päin... hmmm, härkkii enemmän kuin olisi terveellistä. Huoks. Niin olisi paikallaan muistuttaa kuka täällä oikeasti määrää jne. Pieni myrskymäinen pamaus olisi niin paikallaan jännitteen purkamiseksi, mutta huominen on edessä ja riittävästi ruutia tynnyrissä, että menetän kasvoni ensikäynnillä Kärryn vanhempien luona... yöks.

Jos tilanne on sama kuin taannoisessa Kärryn kaverin käynnissä, jossa minun odotettiin näyttävän älyni... hmmm. Ei onnistu. Tyhjästä kun ei voi nyhjästä eikä häntäkään heilu käskystä. Ei tällä luonteella.

Tänä aamuna ampaisin ulos muka-muka innokkaana. Valitettavasti vain sain oksarisupolttopuusavotasta reilussa tunnissa, varsinkin kun Kärry oli jo varttia aikaisemmin hävinnyt sisään sätkää käärimään. Ajattelin, että nyt teemukilliselle, kun muutkin lusmii.

Eikö tullut ovella jo huomautus, että joko takapuoli jäätyi... veetutti, mutten sanonut mitään, kun tytär oli kuulemassa, vaikka varoittelin, että pamahtaa kyllä ennen pitkää. Vaan se huominen, huominen. Ei ennen sitä. Tai sitten kauhuskenaario pyörähtää käyntiin ja pamahtaa siellä juhlissa. Aika todennäköistäkin vielä... tai autossa matkalla sinne... etsii vain mahdollisimman tuottoisaa ajankohtaa.

Noh, minä istun nyt kuitenkin koneella. Vielä senkin jälkeen kun minä suutuin tyttärelle joka alkoi kysellä, että milloin ME vaihdetaan kissanhiekat... miksi minulla vain on suoritukset tekemättä. Muut tekee mitä haluavat ja minun on tehtävä mitä muut haluaa... sellainen tunne minulla on ollut lähes aina ja tulee kai olemaankin.

Tunteen vaikeutta lisää tämä älytön väsymys. Kun toisten odotukset tuntuvut järkyttävän suurilta voimiini nähden. En ymmärrä mikä auttaisi toisia tajuamaan, etten kaipaa mitään työlistaa joka helvetin päivälle vaan aikaa tehdä asioita tavallani ja ajallani.

Että tällaista... hirveän realistista näkemystä. Ei pääse pilvilinnoissa lentelemään kun analysoi tunteitaan jatkuvasti ja varsinkin kirjaa niitä ylös.

Mitenkähän säilyttäisin itsetuntoni tässä porukassa? Tytär lusmuilee töissä, Kärry huomauttelee siitä minulle ja vähän tyttärellekin... odotan milloin tytär huomauttelee minulle Kärryn huomauttelusta... minähän täällä olen kaikesta pahasta vastuussa... pitäähän joku olla syntipukki. Minun syntipukkini on oma synnynnäinen saamattomuus nyt kertoimella uupumus. On siinä kantamista yhdelle ihmiselle.