Kärryn kaveri tuli käymään. Hän ei ole se syy lähteä. Vaan tuntemukset, jotka taas palasivat. Huh. Ei tätä kaveria kohtaan, höh.

Tajusinpa vain, että tiluksien katselu laukaisee minussa järkyttävän puolustuskannan päälle. Että jos kuulen yhdenkin lauseen, jossa arvostellaan miten on jätetty tekemättä ja mitä olisi pitänyt tehdä ja tuokin jäänyt tuohon, niin minä kerron asianomaiselle, että vierailu on päättynyt.

Ja olen myös yhtä väsynyt katsomaan verstaan koneita. Ja vituttaa ja tökkii niin pahasti, että jääväsin itseni kyydistä ihan sen takia. Lusmusin kahvittelut ja nyt grillauksetkin. En jaksa kuunnella ja jännittää etenkin kuulevani jotain arvostelua.

Se mikä on vienyt ne vähäiset voimat tehdä tällä tiluksella mitään, on vienyt asiat, jotka ei näy. Eikä niitä ole helposti ja nopeasti kerrottavaksi. Joten olen täysin puolustuskyvytön.

Voisinkohan minä parantua maisemaa vaihtamalla?

No, emäntänä pyöriminen vieraiden tullessa, minusta ei ole. Eikä tule olemaan.

Ensimmäinen työttömyyden päivä ja se tarkoittaa sitä, että olen tarpeeton järjestelmiin. En vain pääse siitä ajattelusta. Piti luoda kuntoiluohjelma eli kävelyä koirien kanssa, mutta tämä vierailu sotki kuviot. Ja se, että aamulla meni kahdeksaan ennen kuin heräsin.

Mutta onhan sitä tullut kaikkea tehtyä perse edellä puuhun kiiveten.