Sillä kyllä vaan on vaikean tahmea päivä tulossa tästäkin.

Tuo tajuntaan tuleva tieto, että homma elämän raiteilleen saamisesta on taas vähän kauempana, alkoi sitten jyllätä päässä tästä aamusta lähtien. Höh.

Ja keskustelu sättimessä meni jostain syystä sekin poikki, tulin pois koko hoidosta ja laitoin treenimusiikkia soimaan, joka tilttasi kesken treenien. Laitoin cd-soittimen jonka johto ei tahtonut pysyä kiinni soittimessa... sekin irtosi viimeisen treenivartin aikana. Koira halusi sisään kerran treeninen aikana. Kerran sitten ulos.

Yhtä juhlaa prkl.

Pitäisi lähteä kotihommiin ja puuronsyöntiin ja eväiden laittoon. Ja se vielä että ihan töihinkin. Iltavuoroon. Plääh. Minä olen nyt morkkiskunnossa eikä työkunnossa. Mutta minä menen. Velvollisuudet kutsuu.