Hajoaminen johtui henkisestä hajoamisesta. Luultavasti välillisesti musiikista. Salsa ja rhumba ei käy kuntosaliharjoitteluun. Piste vielä pisteiden väliin.

Yöllä oli taas sähkökatko, joten Aune uusi kuin syötävä saadessaan sähköä. Minä käänsin kylkeä.

Mutta nyt oli ohjelmoitava kaikki alusta. Syy siihen, miksi ei virtajohtoakaan henno irrottaa yöksi. Siis huonontuvalla muistilla ei ole kyllä mitään osuutta asiaan - tietenkään.

Joten vaihdoin ohjelman ja ensimmäisen viiden minuutin aikana kävin koneella säätämässä musiikkia huohotustani kovemmalle. prkl.

Sitten tarvoin tuonne puoleen väliin tässä uudessa ohjelmassa. Sillä seurauksella, että alkoi ohjelman alamäki. Ja minun ajatukseni karkasivat hoitotestamentin tekemiseen.

Päätin, että minun testamentissani lukee, ettei minua saa hoitaa kotona. Vain pieniä kotikäyntejä, mutta perushoito tulee suorittaa jossain pahamaineisessakin laitoksessa. Ihan sama sillä maineella. Vaikka Koukkuniemessä. Tai Sutikukkulalla.

Ja huomasin vaipuneeni testamentin tekoon kesken treenien. Tuli kurpalle kiire kiriä kiinni kaloreita ja kilsoja. Kilsat tuli täyteen ei kalorit... auts, auts. Ja viimeisen kymmenen minuutin aikana syke nousi liian korkealle, joten vältin pitämästä mittauskohdasta kiinni. (tavan huijari)

Tänään aion syödä normaalisti, sillä maha parka on kaikesta mättämisestä niin sekaisin, että tilanne on kyllä rauhoitettava. Kaalia olen syönyt ennenkin, mutta tuo puolukka on ollut epäiltyjen listoilla. Kalkkitabut jo tiesinkin. Vaikeaa on elää terveesti, jos on allergikko. Tai köyhä. Paha yhdistelmä ne yhdessä. Saadaan tulokseksi: Ridhu.

Mutta en aio mennä saunan taakse lopetukseen. Treenit jatkuu ja kunnon kohennus. Minun saatava itseni taistelukuntoon, että jaksan tulevat muutokset. Niin nykytyössä kuin uudessakin paikassa. Ei auta, jos pää on vahva, jos fysiikka pettää.

Jaa-a. Aamupala on syömättä. Siirryn suoraan vaiheeseen: lounas.