Eli viimeiset kolme työvuoroa on käynnistymässä. Ja Kärry on edelleen täällä.

Ei sinne töihin ole sen vaikeampi mennä nytkään Kärryn täällä olon takia. Syy on ihan siinä, että tiedän, että taukoa tulee jos ei ihan lopullista sellaista. Että todella saattaa olla viimeisiä kertoja siihen puljuun menossa. Pitäisi ymmärtää vaivihkaa pakata kapsäkkiin kaikki haluttu mukaan ja vapun aattona ottaa pukuhuoneen kaapista riippulukkokin mukaan. Teet keittiönkaapista, ellei jättäisi kaverille juotavaksi.

Vähän sitä loppujen lopuksi on, mitä vietävää jää viimeisille päiville. Muistaisi ne työkengät... kääk. Toisaalta kaveri kyllä tuo ne jos ne sinne unohtuu. Huoks.

Mutta tämä työvuoron aloituksen odottaminen on tuskallista. Pitäisi kai tehdä jotain järkevääkin, mutta jalat tärisee hermostuneesti ja pää tuntuu yhdeltä pöhinäpöntöltä. Ja onneksi en tiedä ketä on iltavuorossa kaverina. Ei voi murehtia sitäkään. Voi vain iloisesti yllättyä tai vaihtoehtoisesti murentua kappaleiksi. Heh.