Lomalla alkanut pääkopan selvitys etenee. Ainoa ahdistusta aiheuttava asia on tämä työnhakutilanne. Ja työtilanne. Ja itse työkin.

Tällaisen välivaiheen eläminen on perseestä. Sieltä syvältä. Melkein yökkään.

Vaikka olen pohjaa rakentanut virtuaalisesti elämälleni, itse toteutus ontuu ja pahasti.

Olen joutunut ilmottamaan työpaikalle etten ole käytettävissä kesällä. Joskin jätettiin puolikas voimaan toistaiseksi, jos en saa asioitani kuntoon kesään mennessä... on jotain mitä harrastaa.

Mutta kuten ehkä olen todennut, tänne jääminen on minulle niin suuri psyykkinen takaisku, että siitä toipuminen voi olla vaikeaa. Ja isku melkein kuin kuolinisku. Löytyykö sisua enää uuteen irtiottoyritykseenkään, jos jää tänne pyörimään kesäksi... ei helvetti soikoon.

Kunhan työasiat ratkeavat lopetan sen mikä on jo kuollut. Suhde bittiavaruuden kulkijaan. Luultavasti lopetin sen jo viimeeksi lyhyessä keskustelussa, mutta virallinen ilmoitus puuttuu.  Joko miehet ja naiset ajattelevat noin eri tavalla tai yksilöinä ero on huge. Ei siitä sen enempää, mutta loukkaavalta minusta tuntui... vaikkei se varmaankaan ollutkaan tarkoitus sellainen olla.

Elämääni siis hallitsee työ ja sen olemattomuus. Olemassa olevan työn voimia vievä puristus. Tulevan kesän työn mahdollisuus siihen liittyvine mutkineen. Uuteen työhön liittyvän haastattelun mahdollisuus ja siihen liittyvät suuri mittaiset valmistelut, että edes pääsen haastatteluunkaan.

Sättimisintokin alkaa hiipua. Höh. Toisaalta tapaan mukavia ihmisiä ja vaihdetaan yhteystietojakin, mutta onhan siinä se kääntöpuolensakin. Tuntuu kuin olisi auki-aina-ihminen. 

Vahingossa annoin pakit ylellä ja siitä nousi metakka kun yksi vakikävijämies alkoi herjata, että pitäisi antaa ihan säälistä. Olin jo muutenkin suutuksissa väsymyksen takia...joten pamautin tälle ylellä, että miksi minä tekisin jotain, minkä hänkin voi hoitaa...

No, silmille tuli tämä mies, että häntä on loukattu, vaikka itse oli kertonut miten voisin kaikki puutteenalaiset hoitaa jne... ilmeisesti naisia loukataan sitten jotenkin muuten... Jos jotain hyvää tapahtuneessa tiedämpä ketä potkaista aina kun vituttaa.... ja potkut tulee ylellä jos vähänkään on aihetta.

Ja eräät vissiin kiehuvat omissa mämmeissään kun tänäkin aamuna kysyttiin, että olenko vielä tunnin päästä siellä. Minä vastasin että luultavasti en. Sain vastaukseksi, hyvä nähdään sitten ja jatketaan juttua. No, oli kiire jonnekin pois koneelta... hänellä siis, mutta olisi kannattanut ehkä lukea vielä kaksi kirjainta....

Otan itseäni niskasta ja lähden Talvikin kanssa lenkille.