Tunnen itseni levottomaksi. Liekö syynä sitten mahdolliset muutokset elämässä vai tämä riivatun kevään läheisyys. Ahdistaa ja puristaa. Tuntuu, ettei malta edes paikoillaan olla. No, kohta tästä lähdenkin kahvit juotuani treenaamaan.

Ja etsin kuin hädässä ihmisiä. Netissä kylläkin. Siirto seuraavaan selvitettävään kohtaan itsessäni on tapahtunut ja siihen tarvitaan muita ihmisiä. Kun osaisi olla ihmisittäin, eikä ainakaan aiheuttaa muille harmia - itsestäni puhumattakaan.

Yhtäkkiä vain tuntuu, että elämäni olisikin karkaamassa jonnekin. Olisi niin rajallista, että kaiken kokeminen on ajoitettava tähän vuoteen. Todennäköisempää on kuitenkin se, että menneisyys on jättämässä ja jäämässä muistoihini ja kaikki mahdollisuudet ympärillä tekevät minut levottomaksi.

Ja kun mikään ei ole pysyvää. Ei suhteet, ei koti ei työ. Vaikkei mistään katumisesta olekaan kyse, olisi todella paljon helpompaa, jos jäisin työpaikkaani kyynistymään ja saumauttaisin tämän mökin peltikaton ja hankkisin liiterin täytee puita ja maksaisin velkaa pois. 

Mutta enää en näe sitä mahdollisuutena. Se on vain epäonnistumisen takaportti. Plan Y. Sitten kun kaikki muu on jo koettu.

Tunne-elämäni on ihan syrjällään. Ihan nyrjähtänyt. Yhtäaikaa huoli kanssani tekemisiin joutuvista ihmisistä ja tietoisuus määrättömästä yksinäisyydentunteista muillakin kalvaa kuin tauti. Tämä tästä vielä puuttui.

Tarve keskustella ikäisteni ihmisten kanssa ajoi minut vihaamalleni 24:lle. Siellä sitä on kipeätä sakkia. Yleensä olen ajautunut yli 70-vuotiaitten kanssa juttelemaan, sillä minua loukkaa jatkuvasti ne munantarjoajat, vaikka puutteessahan voi ryhtyä epätoivoiseksi.

Käyn ko. chatissä noin kerran vuodessa ja yleensä ei-selvinpäin. Nyt olin jo päivän juhlista selvinnyt, mutta piti käydä muistelemassa, miten sekopäisiä ihmiset ovat. Anonyymeinä.

Tajusin, että nikkini aiheutti ongelmia. Joten kävin ihan kokeilumielessä toisen nikin perustamassa. Minua näet pidettiin parikymppisenä tyttönä, joten kai sitä kaikenlaista munanheiluttajaa tulee ehdottelemaan privaattiesitystä jne.

Aiemminkin olen keskustellut henkeviäkin satunnaisesti. Viimeeksi vuosi sitten yhden nuoren miehen kanssa, joka ensin ilkkui minulle, että mikä minä olen arvostelemaan sen paikan menoa. Tajusi sitten kantani ja pisti kai iän puolesta alalleen, mutta kiitti lopussa keskustelustamme. No, niin ehkä ne tavat vain hukkuvat.

Nikin vaihdon myötä törmäsin mielenkiintoisempiin ihmisiin. Ja valitettavasti lähikaupungin alueella. Olen aina vältellyt sinne menoa. Nyt siellä oli populaa niin paljon, että ajattelin, että sulaudun ihmettelemään, mikä helvetti minua enää täällä pitäisi.

Törmäsin tietty niihin munantarjoajiinkin, mutta myös ihan tavallisiin ihmisiin kuten itseänikin pidän. Ja aloin vetää nikkini mukaista linjaa. Siinä on näet nyt syntymävuoteni näkyvissä, mikä ehkä vähän vähentää teiniangstin kaipuussa olevia nuoria miehiä. Tosi vähän. Pyörätuolimiehet olivat liikenteessä.

Mutta niinhän se aika siinä kului jutellessa ihan harmittomia asioita työstä ja maailmanmenosta. Ihan millin verran tuntui siltä, että voisi siellä olla ihan normaalin mielenterveyden omaaviakin ihmisiä liikkeellä. Ehkä puran osan tästä levottomuudestani siellä. Anonyymisti.

Nyt taidan lähteä valmistelemaan treenejä.