Olin asettanut entisen työlistan lisäksi lisätöitä nimellisesti tälle päivälle.

• auton pakokaasumittaus
• auton katsastus
• passin tilaaminen
• asuntotilanteen selvittäminen

Aloitin asuntoasialla. Kaivoin lisätietoja jottei tarvitsisi soittaa. Heh. Ajattelin, että valintakriteerit yms selviävät kyllä heidän sivuiltaan. Ei selvinnyt. Mutta selvisi, ettei soittoa kannata tehdä heti aamusta. Soittoaika oli kello 12-15.

Sitten niin jouduin soittamaan paikalliseen korjaamoon. Kyll se käy. Tänne vaan.

Sitten tilaamaan katsastusaikaa. Hienoa toivoa sai eli kello 13, ettei tule aikainen lähtö. Eikä ainakaan kiire eli lappilaisittain hoppu.

Eli tyär kyytin ja menoksi.

Päivä näytti sitten todellisen puolensa. Korjaamolla ovella tuli poskiaan pullisteleva asentaja... täh. Kirjoitin ei toimikaan.... huomenna. Mitäh? Huomenna ei ole katsastus vaan tänään.

Äkkiä aivot toimimaan. Matkan varrella on korjaamo, jonka pitäjä lähti kunnastamme ja on korjannut autoa. Soitin sinne. Jep. Tänne vaan.... ja piru vieköön kirjoitin toimi ja ei tarvinnut edes säätää mitenkään autoakaan.

Mutta sitten aloin etsiä rekisteripapereita. Tai sellaista punaista kapeaa ... ei missään. Ja ajoin konttorille mustanpuhuvana.

Konttorissa täti totesi, ettei sitä tarvita. Aha. Että tulee sitten uusi. Katsastuksen jälkeen... ihan pihalla. Mutta väliäkös sillä.

Sen verran oli kierroksia, että odotellessa inssin tuloa hallista toimin ennen kuin odotin. Eri näköinen (jopa minunkin näkemyksen mukaan) mies tuli ilman haalareita... (no, vaatteet oli päällä) hallista paperit käsissään, katsoi minuun ja nyökkäsi tervehdykseksi.

Siitäkös minä pomppaamaan ylös penkiltä tuomiota kuulemaan ja halliin menossa. Mies kavahti sivuun kun olin pepsodent etäisyydellä. Ehkä vauhtini oli liian hurja, itsehän hän kuitenkin nyökkäili jne. Mutta tajusin väistöliikkeen pakeiksi ja tajusin siinä sekunnin murto-osassa, että tarvitsen jotain juuri siitä kohdasta, jossa tajusin tajuavani.

Sieppasin käden ulottuvilta nipun luovareita.... kuin olisin tajunnut niitä tarvitsevani ja siksi kiivaasti pompannut toisella puolella huonetta ja ja ja

Sen jälkeen tyttökin pomppasi pystyyn ja minä seison onnettomana naurua pidätellen seinätelineeseen päin tyrskien. Pakko oli käydä happea haukkaamassa.

Tuli se inssikin ihan haalarit päällä ja totesi, että pikkukorjausta alapallo-osaston suunnalla että puslan vaihdolla väljyys saadaan kyllä pois. Voi vinde kun taas muistaisi Kärrylle... huoks.

I hate Mondays.

Ja minulla oli se soitto asuntotoimistoon ja poliisilaitoksella käyntikin vielä tyrittävänä.

Vein tytön kirjastoon ja jäin itse hoitamaan puhelua parkkipaikalle autoon. Tarkoitus oli selvittää, miten edetään, josko olisi muita kuin netin välityksellä. Noh, tänä iltana olis väännettävä hakemus minun asuntotoiveestani. Koska tyär muuttaisi ensihätiin Kärryn kämppään, en hihkunut nyt mitään, etten minä yksin.

Selostin, että olen muuttamassa paikkakunnalle ja miesystävä voisi käydä katsomassa asunnon etukäteen. Ja että toimin sos. ja terveysalalla, joten työt joita tarjottanee, tulevat olemaan pätkätöitä, joten tarvitsen sen asunnon ensin, että pääsen töitä hakemaan ja itseäni tekemään niissä piireissä tutuksi.

No, se meni mielestäni hyvin.

Sitten tyär tulee kirjastosta ja toteaa, että hänen housunsa on ratkenneet takapuolesta. Että kauppaan on hoppu.

Minä väänsin itseni kuitenkin passitehtaalle ja sekin reissu meni hyvin.

Ja sai se tyär uudet housutkin, hameen, mekon ja ties minkä virittimen... ihan päätön kana on tyär. Minä sentään selvisin vitosen vyöllä ja neljän euron topilla sekä kahdella parilla varrettomilla kesäsukilla kahdella eurolla. Ei tule tyär äitiinsä...

Takaisin päin ajaessa naapuri kaupunginosassa kävimme palauttamassa Kärryn sixpackin tölkkejä. Lonkeroahan ne. Tai oli niissä. Kone temppuili. Sain viisi eri lappua ja PMS uhkasi teloittaa koko masiinan. Minä en siis vihaa mitään niin paljon kuin coca cola pukkeja ja pulloautomaatteja marketeissa. Ja viimeeksi mainitut eivät ole sesonkitapauksia.

Nyt on risotot kiskottu naamariin ja uni on viemässä taistelijaa latausasentoon. En minä vain jaksa koko päivää. Ja se asuntohakemuskin on tehtävä vireillä aivoilla illemmalla, että Kärry saa huomenna käydä katsomassa kämppää etukäteen.

Sen vuoksikin piti soittaa Kärrylle, että huomenna olisi sellaista tiedossa, onnistuuko. Sillä eilen oli tulossa jo tänään tänne. Mouruaa ikäväänsä. Ei auta varoittavat PMS-videotkaan.  Ja jos kohta ne oireet menevät ohi. Tänään merkkejä oli jo vähemmän vaikka tappotilanteita oli tyrkyllä ennen näkemättömästi normi kotipäivääni verrattuna.