Heräsinhän toki viideltä, joskin vääntäydyin ylös kuuden paikkeilla.

Otin kolmen tunnin päiväunet puolen päivän jälkeen ja olen taas valmis nukkumaan. Väsyttää niin kauheasti etten jaksaisi tässä koneellakaan olla. Enkä siis olekaan. Painan sulkunäppylää tuota pikaa. Unohdan pyykit koneeseen ja tiskit altaaseen.

Ehkä aukaisen töllön, josta ei tule kuin Ylen kanavia. Niitäkin vain pikselimössönä. Elämä on nyt tätä. Sitä ihteään.

Mutta kivuliaita ystäviäni kunnioittaen, minuun ei satu. Saan olla siitä onnellinen. Minua vain vähän väsyttää.