Aamulla veimme viimein kanihäkit loppukotiinsa. Kanit vielä ovat täällä. Koti on hyvä. Ihan harmittaa, etten aiemmin keksinyt työkaveriani hyväksi kanimammaksi.

Noh, sitten soittamaan katsastusasemalle, että uutta jälkitarkastusta täältä jumalan selän takaa. Mutta vaan olikin paikka lakon vuoksi suljettu. Joten ohjeen mukaan toiseen konttoriin ja sinne ei saanut aikoja, kun oli lakko. Paskat, tuskin siellä sellaista jonoa...

Matkalla selvisi, että kaikki ei ole kunnossa autossa. Jokin hankaa jotakin pyörivää joka lienee rengas. Aurinko paistaa päin näköä ja minä vetoa välttääkseni pukeutuneena paksuun villatakkiin ajan tuskastuneena Kärryn miettiessä mahdollisuuksia kitinään. Siis auton ei minun.

Katsastusmies istuikin tiskin takana ja opetteli sitten pankkikortin käyttöä. Oli exän tuttuja, mutta tunsin vain nimilapusta ja hän puolestaan papereistani. Lähti saman tien katsastamaan rahastuksen jälkeen. Jonoja kun ei ollut.

Läpihän se meni. Kun vain ei olisi kirskunut tullessa, olisin tuntenut itseni mestariksi tai vähintään auton arpajaisissa voittaneeksi, sillä Kärry komensi kuvattavaksi kun saan leimapaperin...

Jatkoimme läheiseen armeijan ylijäämävarastomyymälään. Tai monta kymmentä kilsaahan sinne oli. Ostin neljällä kympillä itselleni litteän näytön. Kärrylle maastotakin vitosella ja yleismittarin? kympillä ja parilla eurolla simpanssin, eiku kompanssin.

Kärry on tuhlannut omat rahansa aika totaalisesti ruokatavaroihin yms. Yksi ongelma on ollut myös lonkero, johon tulin koukuttaneeksi hänet. Hän päivitteli Kurkon ajavan hänet perikatoon. Noh, hän päätti tänä aamuna, että nyt se sitten alkaa loppua. Kurkon juominen.

Palautimme katsastuksen jälkeen säkillisen tölkkejä automaattiin ja Kärry kantoi kohta palkintoa eli Gin-salkkua alkosta. Kurkon juominen sitten loppui ja vaihtui Giniin. Tuleepahan vain mielenkiintoista että osaako olla ilman lonkeroa monta päivää peräkkäin.

Sen verran jo uskon, että jos raha ei riitä ostoon, sitä ei osteta. Valitettavasti hänellä on nyt ollut rahaa tuhlattavaksi, joten mikään säästäväinen hän ei ole.

Tultiin kotikaupan kautta ja meillä syötiin jo kolmannen kerran savumuikkuja tai toisen kerran savumuikkuja ja kolmannen kerran muikkuja. Minulla kasvaa kohta eväät... eikä eväsrasiaan vaan ihan epäinhimillisiin paikkoihin.

Nyt Kärry nukahti ruokaperäisten peräisille ja minun on lähdettävä herättelemään, sillä ei kuulema sitten nuku yöllä. Ei minulla vaan ole mitään ongelmaan tuollaisten kanssa. Siis yleensä.

Tosin valvoinhan minä tässä äskettäin aamuyöllä murehtimalla, mitähän tästä kaikesta tulee. Päädyin kuitenkin Kärryn kainaloon nukkumaan ilman tarjottua Tenoxia tai Diapamia. Ja nukahdin vartissa. Ehkä tästä tulee sittenkin muutakin kuin sanomista.