Saatiin taas lukea hoitajista. Helvetti. Ei kun kaikki vielä töissäolevatkin saunan taakse ja nappi niskaan. Tulee uusille työpaikkoja ja eivät sitten aikanaan vanhene liian kauaa. Ja sitä paitsi suurin osa uhkaa onnistua eläkkeellejäännissään ja nekin jotka ovat tähän asti selvinneet ilman laiminlyöntisyytettä ovat vain tekopyhiä.

On siis sulokasta olla hoitaja. Tosin nämä suurimmat hoitajat ovat tietysti sairaanhoitajia, minähän kuulu perushoitopuoleen.

Tähän johtaa monet tiet. Ala on raskasta ja elämä on raskasta. Työilmapiirit useimmiten huonot tai ainakin heikkenemässä. Toisaalta alalle tulee paljon porukkaa, joista monellakaan ei siihen ole edellytyksiä ja kukaan ei siitä kanna vastuuta.

Oppilaitokset kyllä seulovat väkeä, mutta jos aloituspaikkoja on 20, otetaan 20. Tilanne näyttää hyvältä jos hakijoita on 48, mutta niistä todellisia kutsumustyöläisiä kenties 12, joista neljä jatkaa vielä opintojaan valmistumisen jälkeenkin.

Ja onko kutsumustyötään tekevä hyvä työntekijä? Ei. Hyvässä ohjauksessa kyllä. Ja tällä tarkoitan sitä, että tällainen kutsumustyöläinen antaa kaikkensa, jos siihen ei puututa ja sitten katkeroituu, kyynistyy - ja joko ymmärtää vetää rajan työn ja vapaa-ajan välille tai vaihtaa alaa. Tai homma menee poskelleen. Tavallaan tai toisella.

Eikä minunkaan todistuksiani ole katsottu työpaikalla. Että silleen pätevä ainakin omasta mielestäni.