Tietysti Kärry käräytti minut luovasta tauosta. Vetelin vanhalla pullasudilla näppäimistön väliköstä kaikkea sinne kuulumatonta. Pääasiassa karvoja kaikista elukoistamme, vähiten kaneista jotka majailevat sentään toisessa navetanoloisessa rakennuksessa. Mutta takuulla kanipojatkin ovat läsnä.

Pullasudin lisäksi näppäimistön alanurkkaan ajetut kuonat poistetaan terävillä pinseteillä. Siitä hommasta jäin kiinni. Kyseessä oli luova tauko. Määris sentään hukassa.

Sen jälkeen sentään sain veroehdotukset tehtyä ihan verkossa, löysin päättelemällä työrepusta vanhan kadonneen määriksen ja tein skannaamalla liitteen työvoimatoimistoon ja siitä samalla innostuneena kolme kuukautta töissä-työtön höpöhöpöpaperia.

Sitten soi jo puhelinkin. Exä onkin tänään mennyt kuntoutusjaksolle... no, mitäpä minulle exälle kertomaan... mutta kun kuntoutusyksikkö oletti exän tulleen kotoa... vähän ihmetytti. Toisaalta mitäpä minä murehdin noin valmista asiaa... paitsi jos käyttivät talon omaa kyytiä ja yrittävät siitä laskuttaa... silloin läiskäsen vetelän nyrkkini pöytään että pamahtaa.

Kärry on ihan hiilenä. Autoni temppuilee... tai sitten hän itse on antanut sokerien pudota ja käsien vapina aiheutti pieniä katastrofeja vetoakselirempassa. On se niin väärin. Onhan auto tietysti minun, mutta ei se minun idea, että Kärry korjaa kärryäni... pakkomielteinen mies. Mutta eipä ole tässä jaloissa pyörimässä ja jääkiekko-ottelua odottamassa.

Hitto, yrittäisinkö sählätä jotain herkkuruokaa? Tai siis sähläys onnistuu, mutta Kärry tahtoo neuvoa liikaa ruoanlaitossa(kin). Ja vetut, vihaan sapuskan sähläämistä ja sillä siisti. Nauratti kun äitinsä(kään) ei eilen hyväksynyt Kärryn muikunjauhottamistapaa vaan melkein sanoillani kielsi mokoman höpötyksen... vilkaisimme toisiimme äitinsä kanssa - yhteisymmärryksessä...

Joten voi olla että olen hiljaa ja teen mitä osaan... höh.