on ystävänpäivä. Herranjestas, että se juuri tuon Bittiavaruusmiehen takia olikin raskas. Ja muutenkin kun ajattelin, mikä karuselli maassa pyörii kun pitää muistaa ystäviä. Onneksi kerran vuodessa vaan tarvitsee inventoida ystävyys ja rakkauselämänsä. Huoks.

Juu, vaikka toimittaja onkin ei Bittiavaruusmies ole mikään diplomaatti. Ihan sama vaikkei olisi viestiä laittanut ollenkaan. Mutta sen mukaan mitä hän asioistaan puhui viime vuonna, saattaa olla edelleenkin järkyttynyt omista tunteistaan. Joten ihminen, joka lähtee tuollaiseen pesänrakennusvimmaan tarvitsee aikaa. Ja jälleen minä onnistun ajattelemaan toisia ennen itseäni. 

Mutta sen verran itsekäs olen, että tavallaan ajattelen homman olevan jo ohi.

Eikä siinä mitään. Ei kerrassaan mitään traumatisoivaa. Liian äkkiä minä tällä historialla lähdin kokeilemaan ja tunne jäi, että kyllä minulla on tulevaisuuskin olemassa, mutta en tiedä millainen. Eikä tarvitse tietää. Tarkoitus kai oli antaa rohkeutta tehdä muutoksia elämässä. Uskoa, että sitä rohkeutta löytyy.

Ihan mihin vain.

Tärkeintä on nyt paikanvaihto. Harmittavinta on se, että juuri Bittiavaruusmiehen kotikunta on se paras vaihtoehto, mutta jos se hinta on maksettava siitä, että paikkakunta löytyi... ainakin etumaksu on suoritettu. Ja miehen osalta lojaalisuus on taattu. Se asia puhuttiin selväksi.

Jaahas, tästä olisi vissiin syötävä aamupala aikaisin.. yöks, yöks. Tunnin päästä jo raavittava autoa esiin jäähileestä ja suunnattava kohti kirkonkylän valoja. Toivottavasti päivästä tulee lyhyt, sillä en ole oikein shoppailutuulella.

Nyt yöks-syömään.