ajatuksia.

Yö meni loppujen lopuksi melko hyvin. Näin herätessäni unta. Ts. herätessäni muistan nähneeni unta.

Olin mukamas Kärryn mökkijärvellä ja lähdin Kärryn katiskaa kokemaan, koska muutakaan ruokaa ei ollut. Se miksi yksin ja Kärry jäi laiturille... ei selvinnyt.

Olin nähnyt katiskan viennin ja suunnankin ja ohjeita tuli laiturilta niin kauan kuin kykenin kuulemaan. Soudin tai huopasin... meloja kun olen... ei se ole niin helppoa... mutta katiskoita olikin kymmenen yhdessä jonossa.

Kärryn ääni kuului vastauksena takaa kysymykseen, että mikä se näistä on. En vain saanut selvää... ja mieleen tuli, että voi hakea mistä vaan katiskasta, kun ovat järvellä niin sopineet.

Lienee johtuvaa vähäisestä kalastuskokemuksesta, mutta olin yhtäkkiä vedessä nostelemassa niitä katiskoita. Enkä tapaa suinkaan suosittele, sillä nostin katiskan niin korkealle etten kyennyt kunnolla kalaa näkemään. Iso oli.

Mutta sitten huomasin, että tuulenpuuska alkoi viedä venettä vastarannalle ja sinne perään oli uitava... ja siellä oli lapsi joka oli muka Kärryn kaverin lapsi... siis kaveri asuu vissiin ihan äitinsä kanssa oikeassa elämässä vastarannalla.... puhuin perjantaina tämän kaverin kanssa puhelimessa (Kärryn tapa paiskata minut luurin mukana kaverin jututettavaksi).

Kaveri yritti rauhoitella, ettei sen väliä minkä katiskan nostaa... ja sitten heräsin.

Minusta uni oli todellinen alitajunnan ulostus. Kertoo suhteestamme Kärryn kanssa. Lähden tekemään yhteiseksi hyväksi asioita, joita en vuosi sitten tekisi. Katson muka mitä Kärry tekee ja huomaan, etten katsonutkaan (katiskan merkkiä ei tullut painettua viennin yhteydessä mieleen) ja varsinkin ohjeita tulee, enkä kuuntele.... heh

Ja tuo kaverin luo meno oli Kärryn huolta siitä että saattaisin kiiinnostua hänen kaveristaan kun tavataan. Ja niin kuin tässä on yritetty puolin ja toisin vakuutella ettei kumpikaan olla mustasukkaisia, muttei hyväksytä vapaita suhteita yms.

Kai se on epävarmuus kuitenkin omasta roolista toisen elämässä. Varmasti hyvä ratkaisu on se yhteenmuuttaminen, joka on tietynlaista turvaa antava, joskin se on myös sitten pakonomaistakin, että pakko on tulla toimeen jne.

Oma järkeily vain siitä, että järkevin vaihtoehto elämääni on se, että tytär ottaa oman kämpän ja ottaa kissat mukaansa on rauhaa tuova asia ja toisaalta Kärry oleilisi luonani kuitenkin kuin kotonaan, joten miksi edes yrittää muuta, kun hänellä on mökinrakennustyömaa naapurikunnassa, jonne hävitä jos alkaa ahdistaa.

Ja minä tarvitsen koiranhoitajaa, mikä on ollut tyttären mukana kuljetuksen syynä koko ajan... laskelmoiva narttu minä. Onneksi hyväsydäminen kuitenkin. Ainakin niin kauan kuin saan huolenpitoa osaksenikin, olen valmis sitä myös antamaan. Ei se minulta pois ole.

Talvikki sai lenkkinsä. Minä olen mahankurinasta päätellen nälkäinen. Syömään.