Eilinen tauko tai pakon edessä nautittu banaani sai minut tuntemaan itseni tukkoiseksi tuossa Aunella. Sitä paitsi sekin narisi liitoksistaan. En vain tiedä, mitä kohtaa siitä pitää kiristää ja varsinkaan miten. Kun sitä ei saa kääntää kyljelleen ja nostaminen on ainakin minulle tappohommaa, sillä Aune painaa ainakin 35 kiloa.

Aika kai ottaa manuaali luvun alle. Työn alle. Kaiken alle.

Sain hikisesti suoritettua normi 11 kilsaa. Ja auki jäi kaloritkin, jotka kertovat reissun rasituksesta. Ja minä kun haaveilin tunnin sessiosta jatkossa. Mutta ehkä se tästä taas aukiaa. Ja pääasia onkin, että jaksan sen kolme varttia hyvin ja hiki virtaa.

Tuntuu kuin kuonat aivoistakin putoaisi pois hien mukana. Ja ajatukset kulkee myös milloin treeneissä, milloin murheenkryyneissä milloin taas paperitehtaalla.

Sillä huomasin, että nautin tästä valvomoelämästä. Koneella on oltava monta 'taulua' auki, jotta vilkaisulla näen, onko tullut postia ja voin tarkistaa uutiset ja sään ja kesällä salamat ja nyt blogeja manuaalisti...

Ja kun treenaan Aunella, se kertoo miten sydämeni sykkii ja kertoo kauanko olen kulkenut, kauanko saan kulkea ja montako kierrosta vauhtipyörä pyörii ja montako wattia tuotan jne.

Miksihän tuota wattimäärää ei saa hyödynnettyä? Tai ainakin luulen niin, ettei siitä ole juurikaan hyötyä.

Kalorikulutusta olen nyt seurannut, kun yritän määrittää tuota treenin raskaustasoa. Ja siksi tänään meni vähän kiireen puolelle puolessa välissä kun en ollut sataakan kaloria saanut tahkottua joten jätin kilsat seuraamatta ja kasvatin vain kaloreita, että edes kevytrasitus täyttyisi. Tosin ne kilsatkin tietenkin täyttyi... mutta olisi voinut olla työläämpää kuin kaloreiden seuranta.

Pumppu tosin kävi ajoittain aika kovilla. En tiedä vieläkään, onko siihen rajoituksia. Välttelen lääkäriin menoa nyt jo monestakin syystä. Pahin on kuitenkin se, että silloin paljastuu, etten ole ottanut sikarokotetta... ja sitten alkaa jäkätys.

Ehkä tyydyn sanomaan, etten kommentoi tapausta, koska se on keskeneräinen, enkä halua vaikuttaa työtilanteeseeni... tai jotain viisasta. Vastaava lääkärimme on kuitenkin huumorimiehiä, mutta olen juuri hänen velvoitustaan rikkonut, joten sapiskalta en voine säästyä.

Nyt pitäisi kai katsoa jotain venytysohjetta. Eilen en kärsinyt toteuttaa mitään. Oli sen verran jyhkeä olo. Tänään on viisainta jättää kalkkitabut purkkiin, jos sillä selviäisin tästä paisumisesta.

Oh, mikä ihan maanantaipäivä odottaa. Auts, pitäisi soittaa katonkorjaajalle... onkohan tänään hyvä puhelinpäivä? Alkoi sentään päivä jo viideltä. Pääsee ottamaan keskipäivällä päiväunet. Jippii.