Olemme siirtyneet suhteessamme kohtaan B ja PMS ei ole nyt syypää.

Jostain syystä Kärry on kärttyinen, vaikkei sitä itse myönnä, vaan miehiseen tapaan syyttää minua samasta asiasta... siis täh?

Analyyttisenä minä tietenkin alan miettiä Kärryn käytöstä. Mitkä asiat vaikuttaa tuohon kovinkin kriittiseen suhtautumiseen asioihin, mitä teen, mitä hän tekee... ja etenkin miten niitä teen.

Yksineläminen vuosia on varmaan juuri pahinta tällaisille tapojen orjille. Minähän siitä ilosta en ole kerinnyt nauttia, mutta minua vaivaa taas muidenmiellyttämistauti, joka ärsyttää minua.

Joten oli syy mikä tahansa, en aio antaa polkea itseäni mihinkään muottiin, vaan myönnytyksiä on tapahduttava puolin ja toisin. Edellytykset elämäntapoihin on olemassa, kun muutetaan molemmat uuteen ympäristöön.

Mutta olen täälläkin, omassa kodissani, muuttanut toimintatapoja asioissa, joissa ei ole minulle mitään väliä miten ne tehdään.

Kärry myös syyllistyy liian usein jauhamaan asioita, joita manaa. Aiheettakin. Esim. kauheasti tulee tässä talossa tiskiä. Menee vessapaperia.

Se kyllästyttää sillä eilen illallakin selostin mistä tiskit ovat tulleet, joten myönsi itsekin, ettei siinä sen enempää ollutkaan, mutta vain näytti. Noh, ei tule siis tuota oppimaan.

Kahden tämän ikäisen yksilön yhteensovittaminen on varmasti rankka juttu. Sitä pelättiin jo edeltä, mutta niin kauan kuin Kärryn mielestä minä olen parhain löytö kuuteen vuoteen (aikaa en muista) aion minäkin yrittää, vaikkakaan en ole Kärryä löytänyt vaan hän on ikään kuin päättänyt lyöttäytyä kimppaan ja minusta voi siitä nyt jotain kärsiäkin.

Ystävättäreni on huolissaan.

Rehellisestihan naiset keskenään parisuhdeongelmista ja peloistaan yms. yleensä puhuu. Ystäväni vain on vältellyt hirvittelemästä päätöksiäni. Mutta kylmät tilastot kertovat karua kieltään. Minä olen muuttamassa ja yksin siihen en pysty. Ei ole mihin tavarat kuljettaa, ellen vie nyt tällä hetkellä Kärryn mökkitontille.

Ja sopimushan se tällainen kimppa aina on. Yhtä poikkimenevää tai kestävää kuin ns. tunneliitto. Ja huolimatta näistä mutkista ja kämpyröistä joita on ilmennyt ja toisaalta mitä tässä vielä on tulossa ennen ensi vuotta.... plääh.

Joten jatkuakseen homman ihan kenen kanssa, pitää olla saatava hyöty suurempi kuin haitta. Minun muuttoni on nyt Kärryn varassa ja mahdollisuudet pitempään parisuhteeseen on olemassa niin kauan kuin Kärryn mielestä niitä on.

Minun ongelmani on sopeutuminen muuttuneisiin olosuhteisiin ja keskeneräisiin asioihin kuten avioeron jälkeinen selvitystyö ja pesänselvitys ja ja ja

Joten jää tämä parisuhde nyt vähäisemmälle huomiolle ja tunteita siihen ei jää. Ei sellaista ilotulitusta kuin toivoisi romantiikannälässä. Mutta tasa-arvoista ja molemminpuolin arvostavaa elämää toivoisi ja siihen tähtään.

Tunteeni ovat lämpimät ja jo yllättävän kiintyneet Kärryyn. Nyt käydään B-vaiheen hiontaa ja yritän epätoivoisesti pitää yllä kauhun tasapainoa, joka koostuu oman itsensä arvostamisen ja toisaalta parisuhteen kenties tekohengityksenkin ylläpidosta, jottei kaikki taas menisi romahtaen kasaan.

Kunhan päästään syksyyn, voidaan jysäyttää. Antaa paukkua. Sovittella ja paukuttaa taas.

Huvittavinta on kuunnella sitä Kärryn isänsä morkkaamista. Syystä että itse tosiaan muistuttaa harvinaisen paljon kuvausta. Ja olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että vaikka kuinka pyristelisi eroon "minä en ainakaan itse toista tuota" ennen pitkään tarjoillee mallin myös lapsilleen.

Kärryn tytär on hyvä sanomaan. Poissaollut mies sai tuta ja hänen toimintansa tai siis toimimattomuutensa teloitettiin siinä 80-vuotisjuhlinnan ohessa.

Vaan vakka kantensa valitsee. Minun olisi opittava konsti miten vastata narinaan siten, että se ylläpitäisi minun hyvinvointiani samalla kun typistäisi Kärryn tarvetta narista....

On siis totta, että toistaa puolison haussa samaa virheeksikin kutsuttua. Vahvaluonteinen mustalammas oli exäkin ja nyt vain erona on iän tuoma rasitus eli viitsiikö sitä alkaa uudelleen kouluttamaan, kun vanhan koirankin poisopetus on niin pirun työlästä.