Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin tähän aikaan vuodesta killittävä aurinko. Heijastusta hangista riittää jo, mutta kun sisälle tulee aurinko suoraan silmiin... narsk, narsk...

Sitten voi tietysti aina vetää rullaverhot alas. Niitä voi meillä vetää monta kertaa, kunnes ne pysyvät alhaalla, ellet naulaa niitä. Ähellys kestää siihen asti, että aurinko laskee ja/tai kun menee hermot ja annat paistaa. Voi prkl.

Pahinta näissä kamppailuissa on se, että säikähdän joka kerta kun verho väsyy tottelemasta ja ponnahtaa ylös. Jos verhoa löysyttää, se ei suostu enää nousemaan. Joten sellaista se sitten on. Elämää verhojen armoilla. Rullaverhojen. En enää ikinä (sitä ei pitäisi vannoa) osta hanki tai huoli rullaverhoja. Sälekaihtimet. Ne minä ostan.