monella tapaa... verenpaineet päin honkia, kiitos tämän elämäni, jonka osaan kohdata täysin painein.

Koska kaivoin kyläsihteerille omenahilloa vuosimallia 2004, tuli keinussa odotellessa ulkona hillojen kanssa sihteeriä, katseltua grilliä. Koska aurinkokin paistoi... mieluilin rentouttavaa tekemistä ja mietin mitä kummassa voisi grillata, kun talossa ei ole makkaraa kuin siivuina.

Ja siksi päätin sukeltaa kirottuun jäähelvettiin.... niin helvetilliseen paikkaan muttei kuumaan.

Joten tyhjensin kaikki rasiat ja pussit ja rikkimenneet pussit ja niiden hujanhajan lennelleet sisällöt arkusta ja tyären syödessä brunchia, raivosin arkun kannen kanssa, kun en tajua miksi ko. arkun kannessa ole mekanismia, joka vähentäisi minun pääni takomista kannella tai vähentäisi ahtaanpaikankammoani sukeltaessani tuohon pieneen pakastimeen pituussuuntaisesti vaan ei syvyys.

Ja Kärry-rukkakin erehtyi päiväntoivotuksiin ja minä handsfreen avulla jatkoin urakkaani, joka oli jo kääntynyt jäämuodostelmat nähtyäni sulatushommiksi. Keräsin irtopuolukat ja sen jälkeen tälläsin viiden litran kattilan pohjalle ja sinne vedenkeittimellä vettä sulattamaan pika-pikaa jäät huus helvettiin.

Kärry epäili, että se tulee kestämään liian kauan ja minun pitää suojata pakasteet. Höpö höpö. Leveä muovinen lasta kädessä lähdin jo viiden minuutin päästä vuolemaan jääkuorrutusta arkun seinistä. Veden teho vain tuntui vähenevän, koska jokainen isompi levy tipahti suoraan kattilaan... jäitä tupaan.

Kaiken kruunasi se, että arkun huoltoritilä alkoi tyhjennyksen aikana rämisemään hyperhermostuttavasti, joten ennen kuin olin sulatukseen päätynyt, olin kerännyt hatutuskertoimeni PMS-tasolle ja hieman yli. Joten kun sain pakasteet takaisin tyären kuljettua ohi säälivästi katsahtaen apua tarjoamatta toteamalla menevänsä lukemaan nyt, kun söi näin myöhään eikä voi tehdä parituntisia liikuntojaan...

Mulla meinasi jo tulla heitteillejättö mieleen...

  1. heräisi ajoissa syömään aamupuuronsa
  2. että voisi ajoissa tehdä liikuntansa
  3. että voisimme ajoissa tehdä ruokamme
  4. että voisi joskus alkaa ajattelemaan muitakin kuin itseään
  5. että kohta huomaa olevansa oman onnensa nojassa
  6. sillä toista kertaa en mene tähän samaan lankaan
  7. vaan Kärry pitänee huolen minun kaidalla tiellä pysymisestä
  8. tässä asiassa, jossa 21 v tyär voisi ottaa osan ohjaksista käsiinsä

Joten kun tälläsin sen virtajohdon arkusta seinään... räminä oli ottanut arkun omakseen, joten kävin suutuspäissäni potkaisemassa säleikköä tai huoltoluukkua tai mikä hermopuristin lieneekään... ja voilá ko. pelti vääntyi eikä se piru rämise enää....

Lähden tästä miettimään, että ottaisinko rauhoittavan eli lonkeron. Vai yritänkö ihan vain rauhoittua. Ulos ei tarvitse lähteä, sillä siellä tuli taas vettä saavillinen. Eli mietitäänhän vielä grillataanko ne Hornetit vai laitetaanko ihan perinteisesti uunissa.