Treenasin juu, mutta mahaa alkoi vääntää jo siinä treenatessa. Treenit sain tehtyä, mutta puuronsyönti alkoi olla aika tuskaista. Pyysinkin tytöltä Litalginia vaivaan, sillä olin menossa gynikselle ja naurakaa vain ihan kierukan vaihtoon... heh.

Siis mitäpä sitä häpeilemään. En minä usko raskaaksi tulevani, monestakaan syystä. Eikä vähintään siitä, että olen siihen vanha. Noh, nuo monsuunituulet vain ei sovi minulle. Siitä sen enempää, ettei ainoa mieslukija pyörry... mutta saan ko. hoidon lääketieteellisin perustein - vielä näin vanhanakin.

Joten jostain kumman syystä se ajaminen tuntui aika vaivalloiselta kun sattui siis jostain tuntemattomasta syystä vatsaan... epäilen vahvasti joka keväistä ongelmaa, eli sitä kun sulavedet valuvat porakaivoon ja aiheuttavat sen, että vedestä tulee kelvotonta.

Joten joka hemmetin töyssy - ja kelirikkoaikana niitä löytyy - tuotti tuskaa. Yritin röyhtäillä ilmaa ulos puuron seasta... mutta tuskaista oli meno. Ja liekö sen vuoksi hidastakin ja olimme noin kuusi minuuttia myöhässä.

Onneksi edellinen asiakas oli vielä hoidossa... minäkin siis kerkisin tuskailla odotushuoneessa adrenaliinia veressäni sitä viime tipassa ilmestymistä vastaanotolle.

Tuskat sen kuin jatkuivat, sillä toimenpide on kaikkea muuta kuin kivuton. Helvetin monta autsia. Kerroin että olin ottanut jo Litalginia ja lekuri suositteli vielä uuden ottoa. Oli meinaa supistus käynnissä. Onneksi ei ollut synnytys. Kohtu halusi työntää vempeleet ulos...

Lähdin pois vastaanotolta ja ajattelin, että käyn vielä vessassa, kun päivästä tulisi pitkä. Olin ottanut jo aulassa sen lääkkeen, mutta vessassa onnistuin tiputtamaan lääkerasian vessan lattialle ja kaikki loput tabut levisi lattialle... voi paska.

Sitten kävin hakemassa työkaverin autohuollosta viettämään naistenpäivää autohuollon ajaksi. Noh, kävelimme ruokapaikkaan, joka oli suljettu. Halvatun kuustoista.

Sitten kahville miettimään Plan B:tä, sillä minun on vaikea mennä tuntemattomiin paikkoihin allergioitten takia. Annoin kaverille näytteen miten nöyryyttävää se on. Kahvilassa sain suklaahöttöä... muuta ei ollut.. päätimme siinä suunnata naapurikuntaan tai kaupunginosaan ja siellä torigrillille. Se oli päähänpisto, joo.

Vaan siellä oli palvelu syvältä ja ruoka puoli metriä syvemmältä... yöks. Todellisen kamala päivä.

Kotiintulon jälkeen taistelin imurin kanssa kissojen huoneessa. Imuri hajosi taas osiin, joita oli tällä kertaa useampi kuin olin tiennytkään.. helvetti. Mikäli koirat eivät olisi olleet kissojen takia ulkona olisin heivannut koko imurin hevon tuuttiin.

No, yö on tulossa. Mikä ei juurikaan lohduta, sillä huomenna on aamuvuoro. Jippii...plääh. Eikä uudesta kesätyöstä ole tietoakaan. No, hyvää pitää vain malttaa odottaa.

Luultavasti tipahdan ensi yönä sängystä ja tulen raskaaksi vähemmän pyhästä hengestä. Mitenkähän minusta tulikin näin alavireinen täksi päiväksi.