Suoritus on takana päin. Nyt tuntuu hyvältä.

Siinä sateessa tarpoessani mietin taas miehiä. Mitäpäs sitä nainen muuta. Tai ajatus lähti poikimaan siitä, että ihmettelen edelleen sitä että minä järkevä ja varovainen ihminen ryntään pakottamaan jonkun pohjoisen rentun asumaan kanssani.

Ja syitä siihen löysin ne järkisyyt, mutta jokin pohjahan siinä on oltava sittenkin takana, että tuollaiset lähinnä järkeen vetoavat syyt saa minut luopumaan syksyllä laatimastani suunnitelmasta: omat kodit ja omat luvat ja säännöt ja lait ja säädökset.

Löysin märissä kengissäni tarpoessani sellaisen eron pohjoisen miehissä, ettemme viihtyneet toistemme kanssa neljän seinän sisällä Bittimiehen kanssa. Kaikki oli hyvin kun hän oli täällä kun joka päivä olimme milloin missäkin. Nyt tammikuussa olimme vankina siinä vankilatalossa pakkasten takia. Ja minä tunsin tukehtuvani. Pääni hajoavan.

Kärryn kanssa emme tosin ole olleet samassa tilanteessa, mutta emme juurikaan käyneet missään neljän viikon aikana. Kökötettiin tässä talossa ja pihalla ja ei meillä ollut aika pitkää milloinkaan. Nautittiin toisistamme ja Kärry puhui monet jutut moneen kertaan, mutta niitä oli hauska kuunnella. Minun vuorosanojani on esim. Niinhän sinä kerran puhuit siitä...

Eli tunnemme testanneemme toisiamme yhteiseloa varten. Vaikken sitä halunnutkaan. Joten joidenkin järkisyiden takia olen uskalias kokeilemaan yhteiselämää Kärryn kanssa. Ja lupasin sen olevan määräaikaista. Siihen asti kun saa mökkinsä valmiiksi. Tai siihen asti kun saan oman autiotilan. Tai siihen asti kun se on Kärryn avulla kunnossa. Tai siihen asti kun kuolema erottaa.

Kaikki on niin kuin elämässä. Mahdollista. Mahdollisempaa rentun Kärryn kanssa kuin tarkan yh-Bitin. Rämä, mutta viritelty Volkkari vastaan Toyota LandCruiser.  Tee-se-itse mies vastaan Korjaamon paras asiakas. Toiminnan mies vastaan kuntosalilla treenaava teoreetikko. Ja kamalin asia: Jaakko Teppo vastaan eräs venäläinen muusikko.

Ja PMS:n kolmas päivä alkaa olla pulkassa. Nyt on maha turvoksissa...