Toisen työttömänä olo viikon jälkeen, olen toki saanut asioita nytkäistyä eteenpäin, mutta lohduttomalta nämä tulokset näyttävät.

Kärry on lähtöä suunnitellut kotiinsa ensi viikonloppuna. Siinä alkaa Ridhulla ihmeitten aika, kun totuttelen yksinolemiseen. On se prkl että olen luulotellut itselleni, että selviän yksin paremmin. No, pitäähän se paikkaansa, mutta yllättävän kivutonta tämä yhdessäolokin on. Tosin tämähän on valheellista. En ole käynyt Kärryn kotona-kotona ja elänyt hänen arkeaan, vaan Kärry on taipunut elämään minun arkeani.

Joka tapauksessa, olen hengissä ja levollisin mielin. Olen heittänyt johonkin hemmetin usvaan, jossa mottona on, että asioilla on tapana järjestyä.

Samaa ei voi sanoa tästä työhommasta tosin, sillä ehkä pitäisi hakea töitä ensin ja sitten odotella nakkien virityksen jälkeen niiden laukeamista. Miten pirussa ne voisivat laueta, jos niitä ei ole edes viritetty?