Tai siltä se alkaa tässä vaiheessa tuntumaan. Ahdistus kasvaa, kun tietää palaavansa töihin lähinnä hullujenhuoneelle. Kuvitelkaa kohdallenne kymmenen akkaa, jotka kaikki sotivat jossain kuppikunnassa toista kuppikuntaa vastaan. Ja heikoin lahdataan.

Jaa, mikä esimies. Hän on sairaalan puolella. Esimies siis on lähinnä paperilla. Hyvä ja asiallinen hän onkin, mutta käytännössä eletään kuin lehmät kevätlaitumille päästessään. Siinä sorkat ja nutipaat paukkaa. Heikoin on heikompi ja kohta kuollut.

Tilanne on vain pahentunut ja alkaa jo olla sillä tasolla, että asukasturvallisuuskin vaarantuu. Eikä kukaan ota vastuuta. Ei edes ne kaksi sairaanhoitajaa.

En minäkään. En minä jaksa. Toivon vain, että pääsen lähtemään liukkaasti ihan minne vain, kunhan ei tarvitse kesäksi jäädä. Sillä muut lomailee ja minä joudun sitten vanhana ja kokeneena kaikkiin mättövuoroihin ja sijaisten kanssa, joihin ei voi luottaa eikä sitten kun voisi jaksa luottaa ja olisi kuitenkin vastuussa kaikesta.

Kesä on lomien vuoksi perseestä. Sieltä ja syvältä kaivettu loismato, joka ahmii ne vähäiset töihinmenohalut mitä voi löytyä. Ehei. Ei sinne, pliis. Ei töihin kesäksi tuonne eikä varsinkaan perseeseen. Ihan minne vain muualle.

Eli loma-ahdistusta pukkaa.

Eli se minkä pitäisi vahvistaa onkin kääntynyt päälaelleen. Tai vahvistihan se, mutta vahvisti vain käsitystä, ettei tuolla ole minulle mitään. Pari työkaveria kylläkin, mutta ne säilyy ystävinä, joille sitten lähettelen niitä ilmaisia osoitteenvaihdoskortteja.

Ja kenkuttaa sekin, ettei jalkaa uskalla rasittaa. Prkl. Ilmeisesti ei niinkään eilisestä kipeytynyt vaan aika tekee tehtäviään ja sen vuoksi kipu vaihtelee. Mutta suosittelen kipugeelin käyttöä lämpimästi. Ainakin tässä vaiheessa kun käyttö on vielä kesken. Voittaa jalanrasvaaminen ulkoakäsin ketoprofeiinivoiteella sen sijaan, että mättäisin kipulääkettä naaksiin ja sekoittaisin sillä vatsani.

Treenauksesta sen verran (siitä puhe, mistä puute, täh), että tyttökin saa hartiansa juntturiin kuntopyörällä. Siinä on joku säätö pielessä tai sitten tuo on tarkoitettu 190 senttiä ja ylöspäin pituisille hujopeille.

Huoks. Pitäisi kaivaa manuaali esiin.

Vaan nyt minä kaivan koivet esiin... ehei broilerinkoipia ja riisiä täällä tänään mässytetään. Tyttö on panikoinut jo toista viikkoa, kun ei ole ollut kanaa. Kaupassa tarjouksessa siis. Tai oli se tarjouksessa, mutta tavaraa ei sitten ollut. Että sellainen riittämätön tarjoustuotteiden tilaaminen ottaa pattiin. Hävikkiä yrittävät vähentää.