Onneksi enempi fyysisesti.

Eilen tosiaan nukahdin jo kasilta ja kiskoin unia neljään, josta torkuilla sitten viiteen tai vaille viisi. Pakko on lämmittää aamuisin ennen töihin lähtöä... stressi siitä, saako homman onnistumaan ja pellin kiinni. Kahdesti onnistui.

Mutta aamuisin on viisitoista astetta. Syystä että tuulee ja on kuitenkin pakkastakin parikymmentä astetta.

Ja kuten olen useasti sanonut, kuumassa en nuku, joten minun on maksettava yöunista kallista hintaa ja jännättävä, että kerkiänkö homman hoitamaan aamulla vai en.

Ja työt vain väsyttää ja kelit ovat mitä auvoisemmat autoilulle. Nyt jäähdytys taas toimii kyllä. Mittaritaulu vaan ei. Kierroslukumittari nyt ei toimi koskaan pakkasilla ennen kuin auto lämpiää, mutta nopeusmittarikin tärisi ja vatkasi 60-80 väliä kuin metronomi. Kyllä autoilu on mukavaa.

Kyllähän nämä ongelmat juuri tässä toimipaikassa ovat yksilöllisiä. Jäin kommentointia miettimään. Ei tämä ole varmaankaan todellisuutta monessakaan paikkaa, mutta ongelmia on varmasti kun hoidettavien määrä lisääntyy ja hoitohenkilökunnan ei. Paljon vikaa meidän esimiestyöskentelyssä, jota ei siis ole ollenkaan.

En ottanut päikkäreitä. Katsoin tyttären kanssa Teemalta elokuvan. Audrey oli pääosissa, joten kaikki käy. Hyvä oli kun onnistui pitämään hereillä. Teeman elokuvat ovat yleensä ihan ok. Tosin on suuri vika, ettei katkoja ole, joten ei voi käydä vessassa ei saunaa lämmittämässä jne.

Tuikkasinkin tulet äsken saunaan ja aion pysytellä hereillä ja nauttia vielä löylyistäkin. Sillä huomenna on iltavuoro.

Ja huomenna on jäteauton tulopäivä.

En vain keksi mitä sinne jätteisiin laittaisin. Näin talvella ei oikein kiinnosta lähteä varastoja kiertämään ja arvioimaan onko tuo jätettä vai ei. Joten täytyy tunnustaa... jotain erittäin häpeällistä: kompostit ovat jäätyneet.

Se tarkoittaa sitä, että  en tiedä minne kompoistavat jätteet laittaisin... hmm. Juu, jep, bingo. Toistaiseksi jäädytän ne jätelaatikossa, joka tyhjentyy huomenna... jäteautoon. Näin se menee. Mutta ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Joten huomenna autoon menee kissanhiekkaa, paskaa ja satakiloa appelsiininkuoria...

Voi kun minulla on se yksi vapaakin tulossa keskiviikkona. Hmmmm. Mitähän silloin? Kun exällä on viisikymppiset järjestetty ensi lauantaiksi vanhempien toimesta pitopalveluun, mietin, mitä minä keksisin. No, keskiviikkona minä taidan käydä viinakaupassa. Ja ruokakaupassakin tietty.

Ja seuraavana vapaana joka on ensi viikolla tiistaina, grillaamme tuossa kalliolla jotain puugrillillä exän kanssa ja tyttären tietty. Ja tietysti juhlajuomaa pitää ottaa. Kerran sitä vain 50-vuotisjuhlia. Että kahden viikon vapaapäivien suunnitelmat on lyöty lukkoon.

Juhliinhan en tosiaankaan ole menossa ollut, mutta tämä sama peli jatkuu. Tyttö ilmoittaa kuin valittaen, että minulla on iltavuoro. Niin kuin onkin. Mutta ihan kuin menisin juhliin vaikka olisin vapaalla. Säälittää tytön roolikin. Poika tyttöystävänsä kanssa ei ole tulossa juhliin, joten tyttö joutuu uhrautumaan yksin, kun haluaa olla isänsä vuoksi juhlissa.

Kurjaa. Tuommoinen. Kaikki siihen liittyvä.

Loma on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Olo on tasaisempi kuin aikoihin. En ylireagoi, vaikka hankaluuksiakin tulee näköjään kuten ennenkin. Ihan kuin suhteellisuuden tajua olisi palannut kotiin. Kerkiihän tuo taas karata järjen kanssa vielä tämän kevään aikana, mutta loma näytti, että kuukauden sairaslomakin korjaa haavoja ilman suuria seteleitä.

Muutenkin voisin ajatella asioita uudestaan ja olla myös osa-aikaisena, mutta tällä hetkellä kai on tärkeintä saada jostain jalansijaa ja etenkin asunto, jossa voimme pitää koiria ilman että naapurit häiriintyy. Se onkin ainoa suuri huoli mitä olen muutosta keksinyt.

Jaa-a. Näin siinä käy. Treeniin tulee tauko ja nyt on aloittaminen vaikeaa. Tai kyse on enempi siitä, että en mielelläni harjoittele kuin aamulla. Eli huomenna on ajettava aamulla hikeen itseni ennen töitä, ellei käy niin, että nukun pom-pommiin.

Kurkkukin on kohtalaisen kipeä, mutta periksi en kyllä anna. Pitääkin heittää helvetinpahoja punahattu? tippoja ja tehdä muitakin taikoja. Asennetta saa siitä, että keksii syitä miksi kurkku tuli töissä kipeäksi. Hmmm. Ehkä siellä on vieläkin kuivempaa... ja toisaalta olen aika väsynyt taas jo pelkästä työn ajattelusta.

Tosin olen lähestynyt tätä työputkiongelmaa hyväksi osoittautuneella tavalla, että elän niitä pätkissä, jotka alkaa ja päättyvät vapaaseen. Viidestä viikosta olen jo lusinut yhden. Valitettavasti sen helpoimman. Jatkossa vain lusin viikon eteen päin. Ei siinä mitään. Ja kohta on uusi kolme viikkoa tietysti odottamassa ennen kuin huomaankaan.

Sen verran piristyin päivällisen aiheuttamasta lähes-tajuttomuustilasta, ettei kirjoitusvirheitä tule juuri ollenkaan. Kysymysmerkki on vain hukkunut kymmensormijärjestelmästä ja täällä on liian pimeää, että viitsisin yrittää silmillä sitä etsiä, joten hieman työlästä suorittaa joka kerta hirvittävät arpajaiset.