on vallannut minut. Ei auta edes se, että Kärry on jäänyt tänne pyörimään perheenosaksi. No, nauran ehkä sata kertaa useammin ääneen päivässä kuin vielä kolme viikkoa sitten.

Mutta muuten elo on siirtynyt sänkyyn, mikä tietysti monia huvittaa tässä tilanteessa kun miesseuraa on ollut tarjolla. Se vain, että kyse ei ole nyt mistään jatkuvasta kiihkeästä onnenhuumasta kyseisessä paikassa, vaan enempi siitä, että taju menee ihan väsymyksestä.

Eilen kyllä raahauduin aamusta lenkille ja just ja just raahauduin kotiin nukkumaan. Missään nimessä en aio tänään lenkkeillä ja kun yöllä en saanut ristiselän jomotukselta nukuttua, päätin että treenaan Talvikilla. Vaan meninkin ulos aurinkoon juomaan kupillista mustaa kahvia Kärryn seuraksi. Ja sitten soi puhelin ja kaveri soitti ja siinä meni reilu vartti ja nyt olen jo sitä mieltä, etten tule pysymään polkimilla.

Joten se siitä sitten. Nyt vain ajattelen siirtyväni puuronkeittoon.

Huomenna pääsen kuitenkin taas lenkille. Reissu ehkä-tulevan-apen juhliinhan siirtyi viikonloppuun, jotta pääsen tapaamaan Kärryn tytärtä ja sen perhettä. Jipppii, minä inhoan juhlia ja ihmisiä ja etenkin sukuloimista. Jos on tuntenut pari viikkoa, ei tarvitse vielä lähteä sukuloimaan, mutta on tässä tehty muutakin hullua, joten anti mennä vaan.

Mieli kiertää ihmissuhdeasioissa. Pääni haluaa analysoida, miettiä miksi ja miten. Vapaus on koittanut eron virallistumisen jälkeen. Julkista se ei kuitenkaan ole. Mutta yhtäkkiä vähät välitän, kuka meidät näkee yhdessä kaupassa. Siis Kärryn kanssa.

Mieltä vaivaa enempi se, että onko tällä suhteella sen enempää jatkuvuutta kuin edellisellä? Olenko ihan hukassa vai haenko lohtua ja hyväksyntää parantaakseni itseni tästä syyllisyyden ja toisaalta epäonnistumisen tunteesta, jonka exän hoitokotiin joutuminen aiheuttaa?

Sen kuitenkin tiedän, että annan rehellisen ja avoimen minäni, en laskelmoi kuin siinä, mikä saattaisi vaikuttaa suhteen pituuteen. En julkituo vielä pelkojani, mitkä johtuvat Kärryn tapauksessa hänen kaveripiiriinsä. Ehkä hänen omaan juomiskäyttäytymiseenkin. Niissä laskelmoin ja puhun näistä tyttären kanssa. Tuntuu tärkeältä että tytär tietää, että tiedostan näitä asioita ja jos riskejä otan, otan ne tietoisesti.

Tytär tykkää Kärrystä. Arvostavat toisiaan molemminpuolisesti. Kärry on älykäs, mikä on hyvä keino tulkita kanssaihmisten reaktioita ja toimia sen mukaan. Kärryn ideologia menee, että antamalla toisille saa itse enemmän. Yritämme molemmat aina miellyttää muita ihmisiä ennen omia etujamme. Jännä katsoa mihin se johtaa parisuhteessa, kun molemmat toimivat samoin. Tai siis minä toimisin, jos jaksaisin. Nyt olen muuttumassa vähän kiukkuiseksi.

Toisaalta siitä olen varoittanutkin. Että en ole vain nauravainen ja hyväntuulinen, vaan jossain vaiheessa syyttömätkin joutuvat puuskan kohteeksi. Tänä aamuna oli kärttyinen olo. Kärry solkkasi minut kommentteillaan pikku vihan puuskaan. Tunnen suhteen niin turvalliseksi, että olisin kohta pamauttanut kovilla, mutta homma lässähti jostain Kärryn sanomisesta.

Taisi olla toteamuksesta, että ollaan sitä tänä aamuna kärttyisellä päällä... ei tule kyllä toista kertaa toimimaan. No, varoitettu on ja sillä siisti.

Tänään on kirpparille meno. Pieni kunnan kirppis, josta saan puheet hyvin liikkeelle. Varsinkin kun meinasin katsella Kärrylle housuja. Ja kun Kärry on fanaattinen kirppari-ihminen tunki meidän mukaan itsensä, joten katsomme sitten yhdessä niitä housuja... Jos vaikka katsoisin jotain sunnuntain kyläreissulle vaatteita.

Mutta nyt lähden puuronkeittoon ja analysoin lisää elämääni. Inventoin vaatekaappia ja vien kirpparille osan pölyttymään jääneistä vaatteista. Hennonko? Hennon.