Ja se on niin, että pientä hitautta vuodatuksessa on suhteellinen käsite. Minun postaukseni ei lähtenyt julkaisuun kolmessakaan tunnissa, mikä ei vastaa käsitystä pieni hitaus.

Noh, exä kävi kotona, jossa Kärrykin vielä pyörii kuin pieru nahkahousuissa. Ei etsien tietä ulos vaan kuten aina olisi ollut. Tunne on kaiketi myös tyttärellä. Kaikki asettunut uomiinsa, joiden uusia uria jo osaan pelätä. Sitä että kolmen viikon työtön tyhjyys muuttuisikin yhtäkkiä etäsuhteeksi.

Minä kun aloitan jotain se tehdään kunnolla. Ja jos salarakkaani täältä blogista itsensä onnistui sitten viime hetkillä jääväämään vedoten heikkoon terveydentilaansa nojaten (pthyi, mitä tekosyitä, viisautta se oli olla astumatta virittämääni ansaan P...), onnistun löytämään sijaiskärsijöitä kuten Kärry.

Vierailu kotona meni exän kanssa hyvin. Tavoitteena oli luoda alkutilanne otolliseksi siihen, että exästä pidetään huoli jatkossakin ilman mitään mustistempauksia. Ja turhaahan se on tietysti Kärryltä odottaakaan, mutta exän tilannetta ja tunnetta on vaikeampi kuvitella.

Saunassa illalla treenasin Kärryn varo-tilanteita tasolle. Että Kuutti on exän lemmikki ja tytärkään ei saa olla niin hyvissä väleissä vielä kuin on jo. Ettei exä pahoita mieltään ja luo negatiivista käsitystä kilpailusta. Sitähän ei oikeasti ole vaan on uusi ihminen kuvioissa, joista tytärkin hyötyy silloin kun isästä ei ole apua. Niin se menee. Ainakin parhaimmissa mielikuvissa.

Autoni on ehompi monella tapaa. Joku voikin nauttia autorempasta. Kaikesta rempasta. Ja se en ole minä.