Eilen illalla olikin puhelin kuumana. Kaveri soitti. Suunniteltut hänen valmistujaisjuhlat on peruttu heinäkuulta. Hommaan ei liity dramatiikkaa, joten ei siitä sen enempää... kuvastaa vain puhelimessa oloaikaani eilen illalla.

Sen kun sain puhelun lopetettua ja saunankin olin kerinnyt juuri ko. puhelua saamaan syttymään... tai siis sen kiukaan alle tulet.... soitti serkkupoika. Tai mkä poika se 45-vuotias nyt on. Serkku on kuitenkin läheisempi kuin siskoni.... ja yrittänyt parin vuoden sisään euronsunnuntaisin soittaa, mutta minä en ole useinkaan jaksanut vastata.

Puhuimme asiat viime syksynä ja selitin miksen vastaa. Ymmärtää täysin. Osittain syynä oli se, etten jaksanut jauhaa jaksamisestani, jota ei juurikaan ollut ja en halunnut vatvoa asioitamme, kun ne oli sekaisin vatvomattakin. Joten nyt eilen jo toivoin, että soittaisipa serkkupoika.

Koska ei ollut euronsunnuntai.... puhuin kahdessa lauseessa kuulumiset:

avioero on voimaantullut, minusta tulee exän edunvalvoja, seurustelen rovaniemeläisen miehen kanssa ja olen muuttamassa Rovaniemelle. Piste.

Seurasi pitkä puhelu, joka tuli serkulle kalliiksikin. Jatkossa on kai yritettävä vastata euronsunnuntaina. Edes säälistä.

Ja loppuilta ja osa yötä meni Kärryn kanssa jaaritellessa. Joten aivokasvain on varmaan itämässä, jos kännykän käytöstä sellaista on luvattu.

Nyt on lähdettävä valmistautumaan kello 10 sosiaalityöntekijän tapaamiseen ja sen jälkeen kaupunkiin, ellei tämäkin kaveri ole saanut muuta päähänsä.

Puhuimme juuri tänä aamuna Kärryn kanssa siitä, että luulenko vain olevani epäitsekäs vai onko se totta. Minä yritän liikaa ajatella muitten parasta ja sitten uuvun siihenkin. EIn sanominen onnistuu, mutta kun ei itse ei aina ymmärrä. Kärry on samanlainen osittain, mutta vahvana luonteena osaa kyllä huomaamattaan tehdä omia tehtävälistoja minulle.

Mutta vakka kantensa valitsee...