Heräsin tänäkin aamuna 4.48. Nyt on sentään se ainoa vapaa tällä viikolla. No, eipä mennyt sitten nukkuessa. Se vain, että työpaikkahakemuksen teko voi tulla hankalaksi, jos alkaa kovin päivän päälle väsyttämään. Mutta ainahan voi ottaa päiväunet...

Heräsin unesta, jossa kaivelin vaatteitani ja tavaroita Bittiavaruusmiehen mökin jäteastiasta... jippii. Hyvä enneuni. Tietäisi vaan mille. Alkoi heti herättyä harmittamaan, ettei minulla ole selkärankaa lopettaa suhdetta, jota ei ole.

Siitähän se kertoo. Mutta kun päätettiin(?) ettei erota vaan .. jotain. Annetaan ajan kulua. (Ts. hoitaa likaisen työn?) Mutta jotenkin tällainen tila, jossa olen nyt, on epätodellinen. Toisaalta en välitä, mutta toisaalta ottaa ohimoon. Mutta miksi?

Ja jos ja kun samaan kuntaan päädyn... kerronko että hei, me tullaan vai jättäisikö kertomatta? Odottaisi että törmätään jossain SS-marketissa? Hm..

Onko ehdotuksia? Minulla on suorastaan hurjia ja nerokkaita suunnitelmia ja niissäkin variaatioita, että miten hommassa tulisi edetä. Tietysti tavoite on hukassa. Haluanko Bittiavaruusmiehen kanssa ylipäätään jatkaakaan, sillä ilmassa lentävistä ruusunterälehdistä huolimatta realismi oli järkyttävästi mukanani.

Toisaalta näin keski-iässä sitä itsensä osaa arvottaa oikein. Siis tuntea itsensä arvokkaaksi tuhlattavaksi aina toisten tarpeita myötäilemään. Toisaalta ymmärtää, että elämä on muokannut itseä ja toista, joten myönnytyksiä on tehtävä. Mutta ei säälistä - ei säälistä kuitenkaan.

Mielessä on pyörinyt myös se, että pitäisikö ns. suhde päättää ennen muuttoa vai päättääkö se kohdatessa? Väistämisvelvollisuus kohdatessa... höh.

Kuten kaiketi kirjoituksistani huomaa, olen liian analyyttinen ollakseni rakastunut tai edes ihastunut. Hmm. Loma teki tehtävänsä ja olen priorisoinut elämässäni olevia asioita. Tärkeintä tulevaisuudessa on muutto ja sen edellytys on työpaikan saanti. Työpaikassa on tärkeintä se, että voin tuntea kehittymismahdollisuuksia.

Joten... simppeli kuvio. Miesjutut joko jää tai menee uusiksi. Eikä homma ole tässä roskisdyykkausunivaiheessa omasta halustani, vaan toisen osapuolen halusta kaiketi realisoida omaa elämäänsä, joka vuodenvaihteessa muuton ja perhesuhteitten takia muuttui radikaalisti.

Että sellaisia unennäköjä tällä kertaa.

EDIT Vissiin ahdistavaa unennäköä, kun unohdin sen alkuperäisen aiheen... Lunta tulee taas ja tuulee, joten sähköt on kortilla. Ja olivat eilen parin katkosen verran kateissa kokonaan. Toinen katkos oli puoli tuntia, joten katsoin viisaammaksi siirtyä kynttilöiden valoon hämäränhyssyä viettämään.