On se prkl. Kone, kone, nukke... missä ihmeessä olisi penkki? Muistaisi ottaa mp3 mukaan... hmm.

Tytär osaa juonia. Käytiin eilen kaupoilla ja siellä kirpparilla. Tytär kysyi, että milloinka käydään Tikkakoskella Ilmailumuseossa. No, Kärryhän innostuu tuollaisesta ja mielellään kuskaa tytärtä sormen osoittamaan suuntaan. Jep. Minä jippii mietin varustusta selvitä tästä päivästä. 

En tarvitse kameraa enkä varsinkaan vara-akkuja siihen. MP3 olisi sen sijaan ladattava, muttei se enää kerkiä. Täytyy vain toivoa, että selviä jotenkin henkisesti koossa.

Joka tapauksessa Kärry muistuttaa sen verran paljon exää, että liitto niin kuin tavallaan jatkuu viiden vuoden saumaa lukuunottamatta. Siksiköhän tytärkin vetelee jo naruista taitavasti.

Alun alkaenkin on puhuttu suoraan ja kovastikin. Päiväuneni katkaistaan ovelta tulevalla huudolla: ja prkleen hieho nyt ylös sieltä sängystä. Hmmm. Aika rajua tietysti, mutta Kärryn tuntien se on hevosmiaista huumoria, jota siedän ällistyttävän hyvin. Tosin kyljenkääntö ei ole mikään oikea reaktio, vaan rangaistus seuraa lähes välittömästi kylmien ja usein öljyisten käsien luiskahtamisena paidan sisään. Kääk.

Syyllistyn vertaamaan Bittimieheen Kärryä. Renttujen kanssa on helpompaa. Bitin aikana tuskin uskalsi juosta mahantoimituksessa useaan kertaan saati päästää kaasupilveä leijailemaan kilpaa ohuen yläpilven kanssa.

Elämä on mutkattomampaa Kärryn kanssa. Kai minä olen jollain tapaa läheisriippuvainen, kun ahdistaa se aika jo nyt, kun Kärry lähtee. Sitä hetkeä ei Kärrykään tiedä, kun tällä hetkellä ei ole kiire minnekään. Ja vielä enemmän ahdistaa ajatus yrittää luovia Kärryn kotimaisemiin pohjoisissa.

Olenkohan minä liian sisällä täällä nykyisessä elämässä, etten voikaan yhtä helposti vaihtaa ympäristöä toiseen?

Plääh. Kai se on kaivettava itsestä ilmailumuseoversio esiin. EVVK.