Levottomuus ei hellitä. En tiedä mitä ihmettä oikein tapahtuu. Vai tapahtuuko mitään. Edes treenaaminen ei tuntunut maistuvan.

Ajatukset ja tavatut ihmiset leijailevat päässä sikin sokin. Liikaa keskeneräisiä asioita, joita pitäisi hoitaa ja liian vähän aikaa, että niihin kykenisi paneutumaan. Ja sitten vielä tämä suojattomalta tuntuva olotila.

Olisin näemmä tarvinnut enemmän vapaata. Ei tällaisella yhdellä vapaalla mitään saa aikaiseksi, kuin sekasotkua.

Ai, miksikö en tykkää keväästä? On kai tätä tyytymättömyyttä ja rauhattomuutta ollut aiempinakin keväinä, mutta nyt vielä tähän ajankohtaan tuntuu liittyvän näitä enemmän tai vähemmän epävarmuustekijöitä.

Toivon vain, ettei nyt esim. Bittiavaruusmies ota minuun yhteyttä, sillä olen sellaisella päällä, että antaisin kunnian kuulua ja kauas. Ja mitäs pahaa siinäkään sitten olisi, mutta voisihan sitä katua, jos sitten sille suunnalle muuttaisi, jos meinaa oikein tuutin täydeltä... ja siltä se nyt tuntuu. Tuutin ja saavin.

Keskeneräisiä asioita ei kauaa kestä roikotella mukana. Ja kiukuttaa sekin, että pitää aina ajatella ensin muita ja sitten vasta itseään. Minunhan sopii kärsiä, kunhan en aiheuttaisi kärsimystä toisille.

Lähden ihmettelemään saanko itseäni rauhoittumaan ennen töihinmenoa. Voi v...