Lähdin toteuttamaan suurta missiota.... kaivamaan ostamilleni sipulinistukkaille sijoituspaikkaa...

Suunnittelin sen ihan tuonne pellolle, mutta laiskuuteni toivotti tervetulleeksi seuraavan suunnitelman B. Siivoan kaksi jäljellä olevaa hiekkapenkkiä ex-kasvihuoneesta... ne muut ovat jo pienimuotoisesti mansikkamaana, yrttitarhana ja nyt siis kasvimaana ja ajattelinpa ne perunatkin idättää sinne äkkiä ennen kuin Kärry tulee toppuuttelemaan.

Perunathan viihtyvät hiekassa... noh, sipuleista en tiedä, mutta koska kaneille sanotaan adios... jää tuonne tuhat vuotta vanhoja heinäpaaleja, joita käytän kattamiseen. Joten tuskin sipulit pahemmin kärsivät ja jos huonosti käy ne eivät vain kasva.

Mutta tuolla kahden lonkeron ja taivaalta killottavan auringonpaisteessa, raivaustyö oli kova homma. Hikistä puuhaa, tällä kunnolla. Nokkonenkin oli toiseen hiekka-altaaseen pesiytynyt ja sillä mokomalla on juuret sähköjohdosta....

Mätkin henkihievereissä ja viimein sain johonkin kuntoon penkin... sellaiseen, että taidan säästää sen ihan tuolle tuolle perunalle. Eli toiseen tulee sipulit ja toiseen nelimetriseen penkkiin sitten sipulit.

Ja niitä sipuleita lähdin täältä hakemaan. Ja eksyin koneelle. Hikipäissäni ja vihaisena. Mikä puolestaan johtuu tästä muuton todellisuudesta. Itketti kuokkiessani viimeistä kertaa mahdollisesti kasvihuoneen altaita. Jää hyvästi entinen elämäni.... nyyh.