Kävimme siellä ilmailumuseossa. Ei ollut minun top10 kohteita ei edes listalla top1000. Mutta niin tuttua se on kuitenkin exän ajoilta ja kun sitä sortuu samanhenkiseen porukkaan näköjään - sitten loppujen lopuksi, töröttää Ridhu museossa kädet puuskassa.

Sain tarpeekseni nopeasti. Etenkin kun exä selosti ilmataistelut silloin aikanaan ja Kärry kaiken teknisen puolen, joten lähinnä tiirailin moottoreita. Visuaalisesti tähtimoottoreita ja boxereita ja v-moottoreita.

Mutta tytär onnessaan räpsi kuvia. Jatkoivat sitten Kärryn kanssa vielä uuden kierroksen, josta minä jääväsin itseni. Piti jättää voimia myös Kasinhäntään eli militäärirompetorille. Siellä Kärry teki oksipoksimittariostoksia ja tytär osti jonkun lätsän ja kenttäpuhelimen... joopa joo.

Minä ostin ... en mitään. Katsoin kyllä villapaitoja ja turkishaalareita ja muita lämpöiseltä vaikuttavia vaatekappaleita, kun jäi se hartioita lämmittävä villatakki laittamatta. Mutta en lämmennytkään sitten ostovaiheeseen.

Sen sijaan paiskasin Kärryn uuteen navigaattoriin uuden osoitteen vähän sinne päin, että joutuisimme suin päin syömään. Sillä ruokahaluni on jättimäinen, työntekohalut olemattomat.

Ruoka maistui ja kaikki olivat ylensyöneitä, vaikka kaksi meistä eli Kärry ja minä olemme arkoja käymään ulkona syömässä tautiemme takia.

Kotiin onnuimme mahat pulleina ja säkki koiran täysravintoa entisten ylipainoa aiheuttavien työkalujen lisänä takapaksissa, minä halusin kahvia ja Kärry avata jokaisen huushollin paskaisimman kohdan selvittääkseen miksi vesi ei kulje.

Jokainen viemäri on kuin tukossa ja kaikki sitä ei voi olla. Kuulema. Sen lisäksi vessaan ei tule vettä Kärryn vaatimalla voimalla saati että se menisi lavuaarista normaalia teitä.

Joten meikäläinen juo kahvia ja Kärry esittelee ensin lavuaarin tukosta ja irrottaa pöntön irti ja kahlitsee koirat portin taakse että saa luukun auki kellariin, missä on vesivehkeet. Nyt on kaikki levällään. Minä juoksen tästä koneelta huilailemasta viemässä vettä ämpärillä yhteen paikkaan, lasken vettä toiseen ja arvioin kolmannen virtausta ennen ja jälkeen.

Minä, joka uhrauduin jo museoon, minä joka väsyn puolentoista tunnin vireänäolon jälkeen. Olen ihan nukahtamaisillani istualleni ja vessasta ja kellarista kuuluu ihmettelevään sävyyn miten perkeleessä se voi olla mahdollista, kun tuo on ihan oikein ja tuo putki on noin iso ja suora ja ei voi mennä tukkoon ja viemäröinti on suoraan rinnettä alas ja ja ja

Mutta näin kolmannen viikon keksivaiheilla voin sanoa, että Kärry nauttii tästä. Siitä puuhamaasta joka täällä on. On ollut puoli vuotta yksiön vankina ja nyt pääsee värkkäämään sitä sun tätä.

Siis miksi minä huolisin? Kunhan rauhoittelen välillä ja palautan todellisuuteen, ettei minun ehkä tarvitse ensi talvea tässä kärvistellä. Ettei kannata kauheasti rahaa nyt sijoittaa tähän, kun koko höskä jää pankille ja ties kenelle velkojen kuittaamiseksi.