jalassani on syy tähän toivottomuuteeni ja hermostuneisuuteen. En voi treenata. En saa päivittäistä endomorfiiniannostani, prkl. Olen ihan vapiseva hermokimppu ja valmiina ampumana kuin ladattu ase. Minun on yritettävä purkaa lataus nyt päivän aikana vaikka liiterissä sahaamalla ja pilkkomalla puita ja tekemällä lumitöitä.

Tekisi mieli crossata, mutta huominen kaupungille lähtö pitää halut kurissa.

Odotan iltaa, kun pääsen kaverini kynsiin. Häntä nyppii ja hän nyppii kulmani. Täydellistä tälle päivälle, prkl. Ja koska hän on ystäväni olen varannut viemisiä tänä traumaattisena päivänä, ainoana joka hänelle kävi. Mutta hän vietti tässä synttäreitään pari viikkoa sitten, joten vien synttärien vuoksi lähinnä viemiseni... huh, helpotus.

Toi kulmien nyppiminen on tarpeen, kun tuo meikkaaminen ei ole ollut koskaan minun juttuni. Tämä ystäväni opiskelee hiusmuotoilijaksi, joten olen tukemassa tällä tavoin hänen opiskelujaan. Rahoitan ja olen koekaniinina. Kuulema opettaa jossain vaiheessa sitä meikkaamistakin minulle... jäisiköhän tuo senkään kurssin jälkeen tavaksi? Aika epätodennäköistä, vaikka olisi ystävällistä kanssaihmisiä kohtaan...

Goottihoitajaksi vanhainkotiin... olisipa hauska palata lomilta täysin muuttuneena... no, ehkä sisäisesti järjestäytyneempi Ridhu on riittävästi.