Sättimaailma jakautuu huoneisiin. Tilanne on ahdistava kun huoneeseen menee. Välillä ei puhuta mitään tai sitten huudetaan kahden kirjaimen voimalla.

Verbaalisena ei-visuaalisena pallopää-symbolit veetuttaa. Vain kukka tarjottuna ilahduttaa...

Ennen takavuosina siis olen yrittänyt osallistua yleiseen keskusteluun. Nyt odotan seinäkukkasena yksityiskeskustelupyyntöjä. Ennen olikin ennen. Ennen en ollut vapaa ja eronnut. Silloin pyynnöt olisivat olleet lähestulkoon aviorikoksen mitan täyttäviä.

Nyt minulla on vapaus puhua mistä haluan, siitä ja sen pituudesta tai puuttumisesta kokonaan. Voin luvata jos haluan. Tosin taidan olla puritaani ja levitän sitä arvomaailmaa sättiessänikin. Olen kai uskollinen ja luotettava kumppani viime vuosisadan käytöskukkanen...

Mutta en ole tuominnut ketään ja mitään, mutta julkituonut, että nämä on minun arvoni, muilla nuo. Enkä juurikaan siksi tule teilatuksi vaan tuntuu kuin olisi hiekkalaatikolla siivilän kanssa seulomassa. Läpitipahtaneet tietävät, että siivilä mikä siivilä.

Vierailen ikäryhmissä, joissa on enemmän väkeä. Takavuosina enempi Varttuneemmalle väelle, kun ajattelin, josko siellä osattaisiin keskustella. Nyt siellä juuri koin aika karsean keskustelun, jonka jälkeen päätin, etten ala enää ketään terapoimaan. Ei ole minun työtäni se. Huhhuh.

Ja tietysti alueet ja kaupungit. Pitäisi kai pysytellä pohjoisen alueilla, mutta jostain syystä ne huoneet on tyhjiä... kuvastaako väkimääriä suhteutettuna vai mitä lie. Omassa lähikaupungissa on vipinää ja populaa. Sinne siis.

Ja täynnä on vonkamiehiä se. No, siivilän heilutukseen. Aina juttukaverikin sitten kelpaa metsästyksen ohessa herroille.

Tietyllä tavalla olen kuin tutkimusmatkalla sättimässä ollessani. Vaikka eihän tuo vastaa läpileikkaustakaan ihmiselosta, mutta kuvastaa nykyelämää, joskaan kaikki asiat eivät ole vielä minulle selvinneet.

Pääpaino on ei niinkään pysyvän suhteen etsiminen vaan pikapanot ja tilapäiset, väliaikaiset suhteet. Onko se merkki kyynisyydestä vai oman tarpeen tyydytyksen halusta?

Halujen tyydyttäminen yleensäkin on varmasti yksi tärkeimmistä asioista tässä ihmiselossa. Pitäähän se lisääntymistä yllä. Miehet ovat myös usein sanoneet että kaipaavat myös toisen ihmisen läheisyyttä ja hellyyttä. No, niin. Se siitä kovan karjun maineesta.

Osa tuntuu ainakin omien sanojensa mukaan panevan kaikkea mikä on pystyssä tai mikä makaa, kunhan edes on elossa. Säälin heitä. Jos tuo pitää paikkaansa, ei ihmismieli enää toimi niin kuin sen pitäisi. Mutta yleensä kun asioista keskustellaan enemmän vaatii se seksi vähän päätäkin mukaan, että tiedä nyt onko asioita viimeisen päälle ajateltu ollenkaan metsälle lähdettäessä.

Usein sitten kun pakit on tullut annettua ja keskusteltukin sen jälkeen eri sävyyn, olen komentanut onneaan kokeilemaan sanoen, ettei hukkaisi nyt aikaa minun kanssa keskusteluun, ovat halunneet jatkaa keskustelua. Aluksi epäilin, että annanko minä väärää signaalia vai mikä tässä nyt jäytää.

Kai se kova yrittäminen ja pakkien saaminen ja uuden yrityksen odottelu ja kaikki tämä paska vie voimia eikä anna mitään. Silloin keskustelu turvallisessa ilmapiirissä ja ajatustenvaihto sittenkin antaa enemmän kuin se itse vonkaaminen. Usein kyllä vonkaus jatkuu, mutta nyt sellaisena, että sen voi ottaa jo ihan huumorilla. 

Vanha kurppa tuntuu olevan varma pano. Nkistäni käy ilmi että parasta ennen päivä on mennyt jo ohi, mutta epätoivoisia riittää ja niitä, joilla on hyviä kaatoja juuri tässä ikäluokassa takana. Plääh.

Iästä päästäänkin sitten tähän yhteen dilemmaan eli siihen, että tässä lähikaupungissa oleilevat miehet ovat joko alle 40 vuotiaita kuten naisetkin ja ikäiseni ovat sitten aviorikkojia ja kaikenmaailman hulluja.

Naisena kannattaa itsetuntoa varten valita vanhempi mies. Oma arvo nousee kohisten, sillä mies varmaan osaa arvostaa nuorempaa naista. Varmaan. Mutta samalla nainen haluaa haaveilla nuorista miehistä, koska sekin nostaisi omaa arvoa, jos sattuisi kelpaamaan nuoremmille. 

Ikäpeliä kaikki tyynni. Sama pätenee miehiin. Jotkut ovat kertoneet, että pitävät kymmenen vuotta vanhemmista naisista. Syitä on monia. Siis yksi on että naiset ovat kokeneempia. Siis mistä? Jos on ollut lapsia naisilla, ei ole enää lapset kotona kuten nuoremmilla... Tai sitten nuoret naiset haluavat naimisiin. Miehet eivät.

Ja eiköhän sama kiihottava ajatus omasta arvonnoususta vanhemman kurpan käsittelyssä palkitse yhtä lailla nuorempaa miestä kuin naistakin itseään vanhemman miehen kanssa.

Itsestäni tunnistan oireita samanlaiseen käytökseen. Onkin vain joko unohdettava ikä ja luotettava, että jos yläpäät on natsaa hyvin, alapuolella annetaan tarvittaessa tasoitusta. Noh, tästä päästäänkin sitten pituuteen.

Eikä tämä nyt suinkaan eri ruumiinosien mittoja tarkoita. En muuten ole törmännyt yhteenkään, joka olisi elimensä pituuden kertonut. Sen sijaan tärkeää tuntuu olevan se, että kuinka pitkä nainen on. Ja huomasin itsekin lankeavan samaan juoneen. Kun kerroin olevani 171 ja mies 169 tuli katsottua alaspäin ihan tässä koneella.

No, enhän minä muutenkaan ollut kiinnostunut tästä ihmisestä kuin juttuseurana, eikä oikein sinäkään, joten olkoon vaikka metrinen. Mies sanoi ettei pituuteni ole ongelma. Hänelle. No, ei se kyllä ole minullekaan. Siis minun pituuteni. Mutta monelle miehelle on tärkeää olla naistaan pitempi. Bittiavaruusmiehen kanssa olimme samanpituisia... ei korkkareita, pliis. En minä käytä korkkareita muutenkaan, mur. Saakelin kenkäfetissit...

Takaisin ikäkysymykseen. Eilen sain naispuoliselta jäseneltä yksityisviestin. Toivotti tervetulleeksi lähikaupunkiin uuden vanhan. En katsonut hänen ikäänsä, mutta minä kävin siis vanhasta. Koska keskustelin juuri, oli vaikea keskittyä vastailemaan tälle naiselle, joka kyllä huomautti, ettei hän ole lesbo, ihan vain muuten tyytyväinen ikäisestään naispuolisesta seurasta.

Tämä nainen valitti, ettei ole kuin nuoria miehiä vapaana tai aviorikkojia. Totta. En ollut siis ennen ajatellut asiaa noin karkeasti. Toisaalta, kun minä nyt kuitenkin uskottelen itsellenikin enemmän hakevan keskusteluseuraa ei ole väliä onko häppärä 36 vai 46. Kunhan puhetta piisaa muustakin kuin siitä ja sen pituudesta.

No, markkinat ovat nyt lähikaupungissa sellaiset, että vapaina on vain minua nuorempia miehiä. Ja ystävyyssuhteita on jo kaksi ja molemmat ovat minua nuorempia syntymätodistuksiltaan, mutta ajatusmaailmaltaan enemmän samanikäisiä kuin tämä nainen joka otti yhteyttä minuun.

Sillä tämä nainen kertoi koko sairaskertomuksensa. Lähetti siis viestinkin sättipostilaatikkoon ja ystäväkutsun ja jumalauta olen varmaan ennen kuin viikko loppuu lähikylässä Tupperware kutsuilla ellei nainen elä aikaansa ja saa pystyyn Botox-bileitä.

Jään tänne miettimään, mihin pistäisi pottua....