Luin että vuodatuksessa tehdään kyselyä ja niitäkin vain 300 kpl:een luokkaa. Joten enpä uskonut osuvan kohdalle. Vaan kertonee sitten enempi määrästä kuin laadullisesta otannasta. Eikö ollut ihmeellinen kysely. Selvä markkinointikysely, että mitä myydä tampioille...

Otin jo ne päikkärit tai joku sellainen se oli kun ramasi niin vähän koneella oltuani suihkun jälkeen.

Maata retkotin pyyheturbaani päässäni estääkseni tyynyn kastumisen ja kuuntelin musiikkia. Kunnes havahduin kelloradion hälytykseen 940. Joskus piti tuotakin käyttää, että nousisi edes aamupäivällä. Vaan nyt on palattu päivärytmiin, viideltä ylös ja silleen.

Havahduin katsomaan ulos ja huomasin, etten näe toisella silmällä. Ei hätiä mitiä, pyyhe oli valunut silmän päälle. Ei tarvinnut alkaa kirkua eikä varsinkaan soittaa lanssia paikalle...

Töihinpaluu alkaa muistutella itsestään. Jo viime viikolla. Vaan kun oli yli viikko. Niin vieläkin. Mutta nyt tuntuu kuin loma valuisi sormieni välitse.

Työpaikalla joutuu ristikuulusteluun että missä kävin jne. Se on loman itseisarvo. Jos kysyjän naama ei miellytä saatan tiuskasta, sehän sinua kiinnostaisi. Tai mitä se sinulle kuuluu.

Minä olen vakaasti sitä mieltä, ettei työ ja vapaa-aika välttämättä kuulu yhteen. Ettei ole hauskaa kertoa lomareissuista miesystävän luona, jos niitä olisi sattunut kohdalle. Kävinhän siellä ennen lomaa. Ja silloin oli takuulla se miesystäväkin, josta tosin ei täällä olisi passannut puhua, koska olen vielä täällä naimisissa olevan kirjoissa ja kansissa nimeltä uhri ja onneton luuseri.

Noh, lomalta palatessa on tapana tuoda töissä olleille jotain hyvää. Yhdet karkit on nähneet parhaat päivänsä. Joko vien ne tai sitten en vie mitään. Kuten en ennenkään ole tuonut mitään.

Ehkä sitten läksiäisiin. Luultavasti ei silloinkaan. Turha opettaa huonoille tavoille. Aivan turha.