On lusittu sekin päivä. Siihen päivään liittyvä reissu tänä vuonna vielä lisänä.

Ei ollut paha reissu. Joko olen niin sökönä, ettei onnistu edes normi jännitys tai sitten istuin porukkaan muina naisina, kunhan osasin pistellä paistettuja muikkuja toisella kädellä ja perunoita toisella kädellä... Ja senhän taidon minä kyllä taidan, murrrr.

Tänään sitten aioin ihan uusin voimin tässä saada näitä kirottuja paperihommia tehtyä mahdollisimman pitkälle. Vaatii soittamista puhelimellakin mutta aina voi siirtää sitä puolta suunnittelemalla mahdollisimman tarkasti minne pitää soittaa ja mitä asiaa.

Ja aina voi yrittää hoitaa asiat sähköpostilla. Heh. No, palkanlaskentaan olen jo ollut yhteydessä, kun olen taas vailla palvelutodistusta ja vielä ajantasalla olevaa sellaista.

Kärry on alkanut vahtia tekemisiäni. Hmmm. Tietää että pidän nettipäiväkirjaa. Kokee sen kuitenkin turhakkeeksi. Ilmeisesti. Joten tuntuu, että olen tässä koneella koko ajan kuin varkain.

Ja miksi niin? Syyllisyydestä. Kärry levittää autoparkaani tuolla pihamaalla ja illalla nyhti jääkaapin paneelit irti kun ovet rempsottaa... ihme pakkomielteitä. Sellainen ihminen ei voi istua paikallaan (ADHD?) ja ei voi ymmärtää, että on meitä sellaisiakin, jotka voivat istua paikoillaan tuntikausia....

Noh, ehkä palaan asian ytimeen... eli paperihommiin.