Hyvää tässä työn aloituksessa oli se, että se on nyt ohi. Huonoa se, että minun odotetaan olevan nyt lomalta palaavana vaikka mitä. Ja tehneen lomalla vaikka mitä. Ja mitä minä tein? Vaikka mitä? Vaikka vain lämmitin ja siivosin pääkoppaani...

Ja nolasin lääkärimmekin. Hän istui ruokapöydässä. Luki lehteä. Odotti, että sairaanhoitaja valmistelee asukasta operaatiota varten. Tuli mieleen jo siinä, että voi prkl jos se erehtyy kyselemään kuulumisia. Ja sitten lääkäri laittoi lehden pois ja katsoi minuun ja kysyi miten Exä on viihtynyt hoitokodissa.

Minä sanoin, etten tuo asioitani työpaikalle tai jotain vastaavaa. Olin yllättynyt kuitenkin, joten enempi tuli sanoja pötkössä. Oikeita sanoja miten sattuu järjestyksessä. Vitutti. Että tällä tasolla sitä mennään. Töissä. Saa tehdä työtä säästääkseen yksityisasioitensa käsittelyn kahvipöydässä. Siis ruokapöydässä.

Tuli hiljaisuus. En edes katsonut lääkäriin. Ja viimein nousin niistämään ja hävisin takavasemmalle. Minähän tässä syyllinen olin. Mutta siitäs sai kun kerjäsi nenuunsa.

Sen sijaan kahvipöydässä piti miettiä Salkkareita, Lemmen jotain, Kauniit ja rohkeat... voi plääh. Totesin, ettei heidän kannattaisi niitä katsoa, kun menee noin pää sekaisin. Mutta mutta. Olen idiootti. En vain kykene saman kastiin ujuttautumaan. Missä on sitten se reservaatti, jossa minä voisin työskennellä tuntematta olevani eriliainen kuin muut... varmaan siellä, missä pidättäydytään kotimaan politiikassa ja työasioissa. Paska, paska.

Ja pelottaa, että sanonta meni hukkaa pakoon ja karhu tuli vastaan on totta.

Sairaanhoitaja puolestaan kysyi minulta kävinkö Riitan luona lomalla. Minä olin ihan pihalla. Kuka ihmeen Riitta. No, toisaalta, olisin voinut sanoa, etten käynyt, kun en käynyt takuulla kuin sen yhden ex-työkaverin luona ja sen nimi oli muistaakseni Arja eikä Riitta.

Mutta erehdyin kysymään että kuka ihmeen Riitta. Ja sitten tuli hoitokodin nimikin esiin. En kylläkään pariinkymmeneen sekuntiin sittenkään yhdistänyt mitään ja kellot soivat vasta viiveellä. Kielsin käyneeni. Sairaanhoitaja ei tiedä, että olemme eroamassa. Ja hän on yksi helvetin juoruämmä, joten en takuulla ole sitä kertomassakaan.

Koska työ(kavereita?) on alun kolmatta kymmentä, homma jatkuu varmaan noin viikon ajan, kunnes olen kaikkien kanssa työvuoroissa ollut. Voi vittujen kevät.

Toinen juttu on nämä pakolliset pullat kun palaa lomalta. Ja sitä paitsi olisi pitänyt lähettää kortti lomalta. Ai, kotoa? Ai miksi pullaa kun en voi itsekään syödä? Ei tule pullaa, prkl. Ei tule korttia. Mun elämä on mun. Ainakin lomien ja vapaiden osalta.