Olin liian vihainen ja hermostunut, että olisin saanut nukuttua bittiavaruusmiehen kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Joten ajattelin kun taaskaan kukaan ei tuntunut missään olevan, suuntasin sättimään miesten kanssa.

Täytyy nyt tunnustaa, että Suomessa on monta mukavaa miestä menossa hukkaan. Enkä tosiaankaan aio heitä kaikkia kerätä hukkaantumiskieltovarastoon, mutta täytyy tämä julkituoda kuitenkin.

Eilen juttelin lähikaupungissa, sillä siellä saan juttuseuraa. Ihan pelkkää juttuseuraa. Ihan tulee haikea olo lähteä täältä, kun niin fiksua porukkaa löytyy.

Juttelin eilen kolmisen tuntia saman miehen kanssa. Ei siinä mitään, mutta kun kello oli yksi ja tunti toisensa jälkeen mies ylipuhui jatkamaan keskustelua, vaikka leukani oli revetä haukotellessani. Ei siis siksi että tylsä tyyppi, vaan siksi, että olin väsyneempi kuin väsy.

Mutta toisaalta tiesin, että olisi ihan tyhmää yrittää ajoissa nukkumaan, kun tunsin itseni niin loukatuksia Bittimiehen kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Ja pelkoakin siitä, että voiko hän jotenkin hankaloittaa työnsaantia jos voi siihen vaikuttaa.

Kuten olen kertonut kolmikymppiset miehet pyörivät huoneessa kuin puolukat puurossa. Käy tällainen elähtänyt kurppakin. Sitten aletaan jutella ja jutellaankin niin syvällisiä, että pelkään, ettei ikinä enää tuokaan minun kanssa juttele. Yleensä he puhuvat avoimesti. Ei mitään seksifantasioita vaan tuntemuksiaan ja kokemuksiaan miehenä olosta chatissä ja elämässä.

Voin sanoa, että tämäkin heppu toi julki, ettei ikäistensä naisten kanssa mielellään juttele, kun ovat kuulema ihan pissiksiä. Hauskinta oli että hän oli tietysti juttelun aikana tulossa käymään luonani, mutta osoite puuttui. Se piti yllä sitä latausta mikä aina leijailee keskustelun yllä.

Keskustelun aikana sitten todettiin, mikä on tosi tilanne, että hän on ujo eikä mikään naistenkaataja, että hän olisi varmaan hajonnut jännityksestä jos olisimme tavanneet, vaikka olimme jo siinä vaiheessa sitä mieltä että kahvinjuontiinhan se olisi jäänyt. Heh

Ja hän oli kerran lähtenyt nuoren naisen luo keskustelun jälkeen. Olivat kummatkin olleet ujoja ja juoneet kahvit naisen luona ja kaveri oli lähtenyt kotia.... ihana tyyppi...

Lopetin sitten kyllä jo yhdeltä jutun, koska haluan tänä aamuna treenata ja on lähdettävä tytön kanssa yhteistapaamiseen työkkäriin jne. Tämä mies on menossa ensi yöksi töihin ja tekee muutenkin enemmän yötöitä, joten sanoi, että pitää valvoa pari tuntia vielä, että saa rytmin pidettyä vääränä.

Kehuin kovasti miestä, että minusta on kaikin puolin kelpo mies, ettei anna naisten lannistaa, vaikka minusta 29 v. oli jo lannistettu. Hirveillä paineilla ja odotuksilla. On se niin julmaa.

Kaveri pyysi luvan, että saa jutella kanssani toistekin... minä totesin, että suutun jos ei tule juttelemaan kanssani, jos törmäillään.

Se vain, että tuollakin huoneessa suurin osa tutuista ei ole rekisteröinyt nikkiään, se vaihtuu kenties joka kerta, kuten tämäkin tyyppi sanoi, niin pitää sitten ymmärtää kenestä milloinkin on kyse. Liikaa miehiä. Hmm.

Tunnen edelleenkin enemmän tekeväni empiiristä tutkimusta tietyn ikäluokan miesten keskuudessa. Olisi niin helppo viedä asiat pitemmälle mutta jokin vain estää. Eikä se siis ole ainakaan bittiavaruusmies-kokemus. Pelkään tapaamisten johtavan vain vielä vaikeampiin kokemuksiin näiden hyville tyypeille, kun en sitten ymmärrä miten siitä muka voisi jatkaa, jos ei ole tarkoitusta sen enempää jatkaa yhtäään mitään.

Ei ole minusta Dorikseksi. Ei ole kuin Ridhuksi. Siinäkin roolissa on ihan riittävästi täytettävää. Niin kuin kai aina elämässä. Elämäni rooli. Suuri ja haasteellinen.