Jostain syystä täällä vissiin vipattaa viimeistä päivää. Pakastin pitää säleiköllään omaa napinaa ja nyt keskusyksikön kotelostakin kuuluu oma naputuksensa. Veetuttaa tämä ylimääräinen ja ehdottoman luvaton äänimaailma, jonka ainoa tehtävä on kertoa ympäristöni rapistumisesta.

Tästä päivästä voisi tulla joutilas, mutta tuskin sitä tulee.

Eilen tapasin sosiaalityöntekijän sijaisen. Hän oli ajantasalla. Hän oli asiakkaiden asialla. Vakipeikko on saanut käsityksensä antiikinajoilta. Kannattaisi jo vetäytyä eläkkeelle. Hänen ainoa punainen lankansa tuntuu olevan, että asiakas on häntä alempana ja sen tasoeron osoittamiseen hänellä on seuraavat keinot ja ja ja

Joten helpotukseksenikin voin nyt todeta, että voin yrittää luoda sos.työntekijän kanssa exän hoitokuviot kuntoon, jotta selviän sitten sen vakihörhelön kanssa etänä ehkä paremmin sähköpostitse... ehkä.

Kerroin suunnitelmistani ja myös kokemuksistani hoitokodin kanssa ja sos.työntekijä on muutenkin lähdössä käymään asiakaskäynnillä kesän aikana ja tarkistaa sitten mikä tilanne hoitokodissa.

Valitin tiedottamisen puuttumista ja toisaalta laskutusepäselvyyksiä ja rakensin puolustusta esim. mahdollisia syytöksiä vastaan, etten ole antanut puuntyöstökoneita terapiakäyttöön hoitokodille.

En värittänyt en mustamaalannut, vaan kerroin, että ongelmia on ollut. Saan myös tiedon siitä, mihin valitan, mikäli valittamista tulee jatkossakin jo ilmoittamista asioista. Eli tahon nimi, jonka tehtävänä on valvoa yksityisten hoitokotien toimintaa.

Aamu meni eilen vähän pyllylleen kun mietittiin Kärryn kanssa tätä asuntoasiaa. Niin innokkaana juoppokaverinsa kanssa olivat menossa katsomaan asuntoja ja minä osasin jo vähän epäillä tätä konseptia, mutta onhan asia Kärrynkin, jos samaan luukkuun kanssani muuttaa...

Siinä vaatteita vaihtaessa sain puhelun asuntotoimistosta, oli hakemus tullut ja sähköpostinikin ja sain ohjeita mihin soittaa, että asukas näyttää sitten sopimuksen mukaan.

Kärry sai ne ohjeet sitten vielä siinä kiireessä ennen sossuun menoa.

Sossun jälkeen kaverin luo ja lähdimme ajamaan kaupunkiin viettämään hänen lomapäiväänsä. Minä maksoin kahdeksan euroa kahdesta kananmunasta. Kaveri ei uskonut, etten ole ko. ruokapaikassa käynyt. Kyseessä oli pizzapaikka, jonka yhdessä muodossa saa kebabia ja tässä muodossa ei... tosin en itsekään remontin takia löytänyt sitä toista paikkaa ja sen vuoksi haksahdin että jos se sitten tähän on tullut... ja vetut...

Tosi niukan ruoan jälkeen Kärry soitti ja kertoi, että ovat kuvanneet nyt yhden asunnon. Yli kaksikymmentä vuotta Lapin piäkaapunnissa ja navilla kuljetaan... seurauksella, ettei osannut sanoa minkä kohteen niistä kahdesta kuvasi... huono on kun ei ole patiota eikä edes takaovea... oli Jupe (=juoppokaveri) käynyt talontakana toteamassa... voi helvetin helmapellit...

Joten en muka muistanut osoitetta sinne toiseen... siitä huolimatta kävivät sitä kuvaamassa, vaikka sanoin, että tänään vasta voi sopia näytön...

Mutta kaunis oranssi oli ja siellä oli PATIO JA takaovikin.... Jupe oli nähnyt. Hurraa.... En tiedä, pitäisikö hälyjen kolista oikein kunnolla ja etenkin epäillä, että Jupekin muuttaa ja patiolle... ulkoruokintaan..

Illalla sitten kautta rantain kyselin, että mikä into Kärryllä on patioon.... noh, niille koirille on saatava häkki... täh? Ei. Noup. Ei niitä voi häkkiin laittaa kaupungissa huutamaan... voi hyvä yksinkertaisuus. Häätöhän siitä tulisi alta aikayksikön...

Mutta eilen puutarhamyymälöitä kiertäessämme otin pussillisen sipulinistukkaita ja aion ne ihan maahankin laittaa täällä. Kun tavaraa kuitenkin täältä on aina haettava pikkuhiljaa on sitten sipuliakin ja perunaa kasvamassa.

Tai jos saan ne istutettua...heh... vaikka tänään. Tai heinäpellosta nyt aluksi raivattua läntin mustemmalle mullalle...