joulun ohella. Ystävänpäivä. Kansa näyttää jakautuneen Blogistaniassakin kahtia. Puolesta ja vastaan.

Aina kun jokin materialisoituu suorittamiseksi, se muuuttuu minusta pakoksi.

Kauppiaat ja mediat heidän viestinviejinään luovat sellaisia paineita tälle päivälle, että luulisi jokaisella niiden viestiin törmänneellä olevan edes jonkinlaisia suorituspaineita.

Koska minä en laittanut kortin korttia kenellekään ja sain vain ne kaksi, joista toinen oli yhteinen tytön kanssa ja tuli anopilta siis siltä exän äidiltä... olen sosiaalinen erakko ja täysin epäonnistunut.

Ai nin sain e-kortin eilen. Ystävältäni, johon ei tule töittemme takia pidettyä yhteyttä, vaikka hän paikkakunnalla asuukin. Mutta minä tiedän, että hän on ystäväni. Olisin tiennyt ilman korttiakin.

Tyttö teki kahdelle sisarukselle kortit viikolla. Hän mietti, että jos he käydessään täällä antavat lahjat, pitää hänelläkin olla... ei helvetti. Noinhan se menee. Että kumpi mokaa ja antaa lahjan. Se aloittaa pelin, jonka säännöillä toisenkin on tarvittaessa kyettävä pelaamaan.

Ihan kuin jouluna.

Pitää olla suklaarasioita jos ei ole muuta antaa.. voi jumalan pyssyt. Ja tällaisestako päivästä pitäisi nauttia?