Herranjestas. ihminen muuttaa napapiirin tuntumaan ja joutuu isoon kaupunkiin...! Toisaalta olenhan minä Vantaalta lähtöisin, mutta aina arvostanut erämaita ja omaa rauhaa.

Nyt sitten valmistelen kaupunkiin muuttoa. Ai, mä muutin jo. Ja vielä kerrostaloon. Ihmettelen minä itsekin sitä kovasti. Syynä lienee nyt tämän muutaman päivän kokemus mitä pitkin kesää olen saanut tästä asunnosta. On rauhallista.

Yksi asunto tuosta kyllä tyhjeni kuun vaihteessa mutta siihen muuttanee perhe, sillä on kuulema kolmio. Ja ei ole seinätuntumaa siihenkään. Seinänaapurista ei Kärrykään tiedä mitään. Ei sukupuoltakaan. Niin omissa oloissaan viettää sekin.

Ja toisella puolella on pesutiloja ja pyykkitupaa ja muuta sellaista, joten raahallista on vielä, kun koiratkin on pois. Ja siksi tuntuu, että hyvä paikka totuttaa koiria tähän ympäristöön.

Tänään pitäisi kai alkaa kaivamaan noita Kärryn komeroita läpi, sillä varmaan olisi jonkin verran varastoon vietävää. Tai peräti roskikseen heitettävää. Tilaa on tehtävä minunkin tavaroilleni, joita tosin ei ole paljoa, muttei vähääkään.

Toisaalta odotan, että Kärry lähtisi hommiinsa johonkin halliin. Tänään pitäisi tulla joku generaattori, jota se alkaa värkkäämään yhdelle turistirysälle käyttöön.

Nyt kuitenkin Kärry valkkaa noita koneitaan ja komponentteja varastoon vientiä varten. Joka huonekalun alunen on täynnä pahvilaatikkoja, joissa on sitä sun tätä. Tuli hyvin pian selväksi, että niiden johtojen ja komponenttien kanssa tulen jatkossa elämään rintarinnan, vaikka Kärry sanoi, että voi viedä kaikki roskiin.

Se olisi sama jos minulta vietäisiin tietokone. Ja sekös minua ilahduttaisi pitemmän päälle. Joten luulen, että jos saan vähän rajata komponenttien määrää asuntoyhtälössä, se riittää minulle. Parempihan se on asua tyytyväisen ihmisen kanssa kuin yrittää nyt korvata jokin oskillaattorimittari... eihän se onnistu.

Mutta tunnen Kärryn... kohta se hippasee johonkin suuntaan ja tuo seulonta jää kesken, joten yritän olla täällä nurkassa hiljaa, etten vain laukaise tuota katkoa yhtään sen aikaisemmin. Sillä haluan nuo laatikot johonkin muualle kuin sänkyjen alle. Tai sängyn ja sohvan alle.

Päivien helteet taukosivat tänään. Eilen vielä kuumuus oli läkähdyttävää vaikka patio ja kämpän kaksi ikkunaa ovatkin itään päin. Minusta mitä mainioin ilmansuunta. Aamuaurinkoa ja illan varjoa. Kaamosaikaanhan asia on se ja sama.

Eilen ostin valoverhoa tuohon pationoven eteen roikkumaan hyttyskarkoittimeksi. Hyvin toimi vaikka aina reunat jäävät raolleen. Olisi tehnyt mieli laittaa yöksi ovi auki, mutta kun patiolta voi kävellä kuka örveli tahansa sisään riitaa haastamaan, en uskaltanut edes ehdottaa.

Koirien takia meinataan laittaa patio tukkoon, joten silloin on ihan eri asia.

Mutta ihanaa elokuu on lempikuukauteni ja vasta tuloillaan. En tiedä millainen se on täällä päin. Möksähän on Ranuan puolella - ihan rajalla tosin, mutta hillamaastoja on yllin kyllin. Toisaalta voisi kerätä ko. marjaa, muttei kumpikaan meistä siitä välitä.

Jaa niin ajatus pätkii... Rovaniemellä sataa. Sellaista pientä sadetta. Vein Kärryn kukat ulkoruokintaan tai juottolaan. Ne ovat niin kuin kesäleirillä. Saniainen, kaksi araliaa ja jokin pieni anopinkielenoloinen horsma. Kaksi lehtikaktusta on ollut jo enemmän aikaa ulkona.

Minulla ei ole kotona tuomisia kuin kultaköynnös ja kaksi lehtikaktusta eiku kolmehan siinä purkissa on. Sitten on vielä Olmi. Siis amaryllis, joka on sekopää. Ja liuta mustanmerenruusuja, joita en ole tänä kesänä kasvattanut eli ovat siellä mullissaan ihan käpysinä.

Pelargoniat kuolivat viime talvena talvehtiessaan kanilassa. Kaneistakaan en ole tosin kuullut, mutta toivottavasti ovat onnellisia uudessa kodissaan.

Onhan tämä ollut sellaista luopumista jatkuvasti. Kaiken arvottamista jätettävään ja otettavaan ja sitten mitä teen niille jotka jäävät? Kauhistuttaisi alkaa myymään irtaimistoa kotona. Pelottaisi, että uteliaat tulisivat katsomaan elämääni ja tinkimään hintoja.

Ääh, tuli nyt mieleen, etten ole konemyyntiä aloittanut vieläkään. Minä laiska ja saamaton nahjus....plääh.