Reissu meni ihan hyvin. Hankaluuksia piisasi, mutta ne kuuluvat kai elämääni ja en niistä ala itseäni soimaamaan.

Renkaita menee kärrystä ja hinurista. Laakereitakin menee... on tullut pari hyvää SKF:n jälleenmyyntiliikettä hyvinkin tutuksi.

Eilisen matkan rasitukset ja puolinyrjähtäneen Kärryn saunotus parin tunnin sammumisunien jälkeen... noh, vaatii veronsa. Eikä vähiten se, että syötiin aamupalaksi pyttipannua ja päivälliseksi pyttipannua ja välillä grillisipsejä ja kahvia. Iltakahvin kumosin matkalta jääneestä termoksesta ja se tuntui olevan piste i:n päällä.

Närästi aivan kauheasti aamuyöllä, enkä meinannut saada sitten enää nukuttua kun poltteli sisuksia kuin olisin juonut jotain spurgukamaa.

Siksipä Kärryn kommentit hehkeästä olemuksestani valuivat kohtaan: vitutus. Ja momentti vain kohosi kun ärähtelin vittuuntuneena takaisin.

Täällä nämä hommat vain tuntuvat kaatuvan niskaan. Koirankarvoja joka paikassa ja poishyljätyn näköinen piha ja on vielä se juhannusaattokin.

Tässä kerkiä muita juhlistamisia ajattelemaan kuin tiskaamista ja ehkä paria harjanvetoa pitkin lattioita. Jos laittaisi sängyn päiväpeiton alle ja ottaisi sahan ja kaataisi koivuja ja tunkisi ne jonnekin. Tai sitten peitän vain sängyn.

Exä on tulossa parin tunnin päästä.

Uskalsin soittaa hoitokotiin vasta eilen parin tunnin päästä siitä kun tulimme perille. Koska mistä sitä tietää joutuuko näkemään vaivaa ja vielä soittamaan taksit ja kodit läpi ja perumaan kun ei pääse perille...

Hoitaja sanoi, ettei mitään muuta ole ohjelmaa. Kiitos appivanhemmat. Ja exän sisarukset. Eiköhän ne tiedä, että ollaan erottu?! Toisaalta jos minun hoitoni näin eronkin jälkeen on kattavaa... ehkä hyväksyvät minut sitten aikanaan perheenjäsenensä edunvalvojaksi.

Mutta yhtäkaikki tästä päivästä tulee ratkiriemukas taas kerran. Mahani on epävireessä ja tulee olemaan erittäin puuduttavaa, mikäli yritän selvänä ja nälkäisenä katsoa Exän ja Kärryn juhannuksen viettoa.

Kokkoa ei kai tarvitse sytyttää sillä parin viikon uutispimennossa olon jälkeen on sellainen mielikuva, että metsäpalovaroitus on voimassa lähes koko maassa. Sekin pitää tarkastaa.

Ehkä lähden peittelemään sen sängyn ja sitten etsin Exän puoliautomaattisen pistoolin, joka oli meidän mukana reissussa ja laitan sen lukkojen taakse ja sitten ihmettelen, että miten ihmeessä minä kaikesta selviän.

Kärry onkin taas konehommissa. Laakeria vaihtaa hinuriin ja toinen etunakki oli ollut nyt sitten tyhjääkin tyhjempi, joten aika mielenkiintoista. Mietinkin alkaisiko joku sponssaamaan meitä renkaissa ja laakereissa?

Ette aivan ole ajantasalla mitä matkan aikana tapahtui, mutta tulen tekemään ajan kanssa reportaasin matkasta.

Hyvää Juhannusta niille, jotka karkaavat koneittensa ääreltä kesänviettoon.