Tein tänään ennätyksen. Koin tänään hyökkäyksen. Ja kaikki tämä chatissä.

Hyökkäys tuli yli 70-vuotiaitten sarjassa. Joku pappa kai hyökkäsi innoissaan kannikkaani kiinni ja sitten minä ilmoitin, että nikkini luku on vuosimalli, ettei tule erehdyksiä. Ukko suivaantui ja laittoi naisystävälleen sen viestin joka julkaisi ja alkoi riehua, että minä olen mies... Huoks. EeroHki... voi mähnä... olin ihan lyöty siitä hyökkäyksestä joskin kaikki kynnelle kykenevät käynnistivät puolustuksen minulle mutta minä niitä kerinnyt lukemaan. Käskin häirkön painua vittuun... hmmm.

Lähdin puurolle ja sitten palasin kokeilemaan uudestaan onneani täysin vatsoin. Siellä kaikki oli häippässyt... vissiin päiväunille. Höh.

No, sitten suuntasin omieni laumaan... kuriinpalautettuna. Aloitin kohta keskustelun 27 vuotiaaksi osoittauvan miehen kanssa. Juttu luisti ja nikkikin lupasi juttuseuraa. Noh, koska tekstiä tuli muiltakin en kerinnyt oikein poimimaan siitä tulvasta kaikkea minulle tarjottua, pyysin privaan. Ja se oli menoa.

Puhuttiin ummet ja lammet. Kuusi tuntia. Herranjestas. Siihen meni sunnuntai. Mutta jos joku minulle sanoo, että tapasi ystävän ja parannettiin maailmaa. Sitähän minä tein.

Molemmat totesimme että tähän päivään kannatti herätä. Emme tapaa luultavasti enää koskaan. Kuudessa tunnissa asiat on jo käyty ja homma menee kuulumisien vaihtoon. Ei tarvetta. Sitä varten on liveystävät. Yksi älykkäimmistä miehistä jonka kanssa on ollut tuolla sättimisen ohessa kunnia jutella.

Sen verran on mitta ilmeisen täynnä etten taida jaksaa enää mennä mihinkään, jossa varmasti joutuisi juttelemaan. Aamulla tilanne on toinen kun viikonlopun hektinen vääntö on hävinnyt pyörittämään maan hyvinvoinnin pyöriä.