Enpä tässä taannoin kuukausia sitten kehdannut kertoa tien toisella puolella asustavan mökkiläisen puheita tarkemmin, kun blogiani luki melkein kylällä asuvakin.

Jostain ihme syystä kotiin töistä palatessani - sen sijaan että olisin keskittynyt ajamaan kuoppaista ja booreja täynnä olevaa kylätietä - palasin viimeiseen keskusteluumme syksyllä läheisessä metsässä.

Olin aika poikki kun kuljin siellä koirineni ja metsäautotien varressa sitten tuli puhuttua enemmän kuin oli tarpeellista. Ja se onkin sitten syy miksen tunne olevani yleensä vierailukunnossa. Tosin tuota vikaa on ollut aina. Siis puhun asioita, joita en haluaisi puhua niin avoimesti.

Noup. Ei mitään hävyttömyyksiä tai sellaisia. Mutta tällä tietyllä kerralla puhuin, kuinka vaikeata on kohdata puolison sairastuminen ja kaikki ne seuraukset joita siitä oli kun exän yritys jäi harteilleni velkoineen. Plääh. Ja tietysti vähän liikutuinkin.

Tämä jo eläkkeellä oleva mies sitten kertoili omia kokemuksiaan ja kohta puoliin huomasin saaneeni kutsun niitä kirsikantaimia hakemaan ja olisi hänellä konjakkiakin, että parannettaisiin maailmaa jne. Mutta minä ajattelin, että ystävällinen tarjous kyllä, mutta ei kiinnosta antaa juoruille siipiä.

Ja sitten luulin kuulleeni väärin, että tämä mies tosiaan sanoi, että hänkin on ollut yksin eikä ollut naiseen pitkiin aikoihin koskenutkaan. WHAT?!

Minä löin homman leikiksi tai yritin, mutta päätin, että kiitos ei. Näin epätoivoinen en ole kuitenkaan, että pitäisi lähteä lohtuseksiä hakemaan naapurimökistä. Joten olen ollut iloinen, ettei törmätty enää. Eikä missään. Ei koko talvena, kiitos pakkasten ja lumen, joka on mahdoton kelkkailuun (ts. kelkat uppoo hankeen eikä niillä pääse tekemään kävelyuria pelloille)

Joten kun käännyin työnuuvuttamana kotipihalle ja nousin autosta, olin saada sätkyn kun huomasin naapurin mersun kiipeävän pihaani... mitä vittua, suoraan sanoen.

Ajattelin, että onpa kiusallista ja mitähän sillä on nyt asiaa, että lähdetäänkö niitä kirsikoita kaivamaan vai korkataanko konjakit vai pahempaa...

En tiedä oikeasti oli se sen väärti, mutta tuli kertomaan, että ilveskolli liikkui talojemme ympärillä. Ai, eikö teillä kukaan tule sellaista kertomaan? Ei meilläkään. Tähän mennessä. Nämä asiat on hoidettu metsälenkillä. Elukkarapsa. Suoraan sanottuna taisi tulla katsomaan, missä kunnossa olen.

Ihmettelin vain tätä yhteensattumaa, mikä minulle tuli, kun olin juuri muistellut tuota kiusallista muistikuvaa ja kohta auto kaartaa pihaan...