Mahani on ihan sekaisin. Joo, muistelen ettei tämä ole laihdutusblogi ei edes kunnonkohotusblogi saati neulesellainen.

Mutta ottaa tosi paljon mahaan. Ei päähän. Maha turpoo ja pamahtaa kohta. Nyt jää kalkki ja huomenna puolukat. Noh, siinä on kaaliakin.. jos ne kaikki tarvitaan ydinpommin rakentamiseen, I have it now inside me. Ja taivaan vallat, että vieläkö tässä voisi jotenkin itseään kiusata venytyksillä.

Vai voisiko? Saattaisi helpottaa.

Väsymykseen auttoi hyvinkin Audrey Hepburn elokuva Teemalta. Nunna jotakin.. never seen ja heardkään. Mutta vannoutunut Outi-fani olen minä. Joten iloissani olin, kun pääsin kertomaan tytölle, että tällä pysytään hereillä nukkumaanmenoon asti.

No, tytär tosin oli kauhuissaan ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, kun tajusi, ettei elokuvassa ole mainoskatkoja. Sitten hän tajusi, että Norpalla alkoi juoksuaika...(minä olen aina sanonut, että liikunta on vaarallista. Juoksutettiin narttuja pitkiin aikoihin vapaana ja heti pamahti juoksuaika...)

Laitoin tosi suppean CV:n liitetiedostona osastonhoitajalle pohjoisiin. Toivottavasti tyytyvät niukkaan tietoon, sillä en halua sen enempää kertoa elämästäni, kun olen sijaiseksi tulossa vain. Ja toisaalta, oleellinen löytyy siitä ja toisaalta, kun olen sijainen, ei tarvitse ehkä sitten ensi vuosikymmenellä vakipaikkaa hakiessani esitellä sen koomin itseäni.

Siis edellyttäen, etten ole rakentanut ydinpommia sisääni.

Jihuu, huomenaamulla treenaan taas Aunella. Aamuisin on muutenkin hyvä olo, kun en ole syönyt pomminrakennusaineita. Ehkä minä nyt kuitenkin katson, olisiko tuolla netissä hyviä venytysohjeita kuminauhalle. Joo, joo. Jumppanauhalle toopet. Minä teidän kanssa ala mitään. Nähdään huomenna. Kai.