Sellaiseksi minä itseni tunnen. Ja en tosiaankaan halua muuttaa sinne rivitaloon, joten olemme kusessa. Välttelen kaikkia Kärryn ehdotuksia saunomisista tai yöpymisistä. En vain halua. Piste.

Pakenimme taas yhtäkkisesti Kärryn ongelmia mökille. Siellä on niin helppoa unohtaa koko muu maailma, vaikka on nettiyhteyskin. No, se toimi ja ei toiminut. Telkkarikin on ja sähköt, jotka enemmänkin on Kärryn taiteellinen näkemys sähkön omavaraisuudesta. Eli enpä ihmettelisi äkillistä hiusten kihartumista tai peräti mustumista.

Kärryn mökkihän paloi. Syy jäi epäselväksi. Omat sähköasennukset arveluttivat yhtä Kärryn kaveria, mutta puolustukseksi on todettava, että monta tulipaloa on saatu väärin poltetuista ulkotulista... kaikki on suhteellista.

Oli miten oli, ensin vak.yhtiö lupasi mökistä täyden korvauksen. Nyt ääni muuttui kellossa ja tilille mätkähti viime kuun lopussa kertakorvaus, jolla ei saa samanlaista mökkiä vaikka jätelaudoista kyhäisi. Ja käynti asiamiehen luona sitten vain masensi Kärryä ja siksi pakenimme möksälle eli aittarakennuksen suojiin.

Täällä pohjoisessa on tosissaan näitä ilmaherruuden valoittajia. Hyttyset ja mäkäräiset paloittelevat mielinmäärin ja naamakin on jokapäivä aivan uudessa kuosissa. Nytkin oikeanpuoleinen poski on saanut paarmanpureman kaltaisen merkin, mikä lienee mahdollistakin, sillä paarmoistakin on havaintoja.

Jos jotain positiivista, ei ole mennyt ajoneuvoista renkaita eikä laakereita. Heh.

Tällä reissulla opin taas Kärrystä uutta. Suunnitemallisuus ei ole vahvuus. Asiat jäävät sitten tekemättä, kun ei osaa suunnitella niiden aikataulutusta jne. Vihjaisi sen verran tässä möksällä, että ex-naisystävä oli taitava siinä. Tuli siis mieleen, että ehkä minun on sitten käärittävä hihat ja tehdä tuo osuus.

Koska minä tajusin möksällä ollessani, että näen jo painajaisia muutosta lähinnä sen kohteen vuoksi, puhuin kaupunkiin palatessamme eilen Kärrylle, että tällaiset ovat minun tuntemukseni.

Kärry joko tajusi mitä tarkoitin tai sitten lähti ratkaisun järjestämisen kimppuun. Totesi heti, että eihän se rivari ollutkaan tarkoitettu kuin väliaikaiseksi ratkaisuksi. Mutta kun en haluaisi sinne ollenkaan, laittanemme nyt haun kaikenlaisista mökkipahasista kaupungin liepeillä, jonne voisimme muuttaa. Henkinen helpotus siitä seurasi. Mökinrähjä vain vielä puuttuu.

Möksällä otimme muuten tosi rajusti yhteen Kärryn kanssa. Paineet oli niin kauheat puolin ja toisin. En tiedä puhdistimmeko nyt ilmaa, mutta nyt on taas parempi olla yhdessä kuin ennen tänne tuloa.

Kaverit ovat vähän hermona tästä suhteesta. Liian paljon peliin laitettu nappuloita tuntemattoman tyypin kanssa pelattavaksi, mutta minulla on tunne että se mikä pelissä on, joutaa mennäkin, jos on mennäkseen.

Tärkeimmäksi tavoitteeksi asetankin nyt entisen elämän taaksejättämisen ja uuden luomisen tänne pohjoiseen. Tässä ammatissa työnsaanti on varman epävarmaa, mutta jotain jossain vaiheessa aina lohkeaa. Sitä ei tarvitse miettiä.

Elämästä Kärryn kanssa tullee luultavasti aika paljon sellaista kuin olen ajatellutkin. Eletään yksinkertaisesti, muttei nuukailla. Yritetään kuluttaa vähän, tehdä ruoat itse ja sitten kuitenkin panostaa elämän nautintoihin.

Perusjutut on siis tavallaan kunnossa. Mutta se helvetin rivari... prkl, stn ja muutkin pimeyden valtiaat.