Ei tiedä, onko sitä hyvillään vai pahoillaan. Töistä meinaa. Tai niiden puutteesta.

Vihdoin omalla koneella turvallisin mielin. Kärry lähti reissuun lauantaina vähän ennen minun töihinlähtöä. Soitti iltavuoron jälkeen, että saattaa olla etteivät äitinsä kanssa lähdekään minnekään pitemmälle. Ja niinhän siinä kävi. Tarkoitus oli pyöriä vappuun asti suk(k)uloimassa, mutta äiti oli niin tukossa pölyistä, ettei siitä tullut kerrassaan mitään.

Noh, minä pyhän olin aamuvuorossa edellisillan tiedon jälkimainingeissa hieman riehakas. Vaan näköjään tämä ajatus ei nyt pysy kuosissaan... siis sen tiedon kanssa, että minulla ei olekaan töitä seuraavalla listalla. Nietu. Ei kerrassaan tunnin tuntia.

Yhtäkkiä sen toteaminen tuntui joltain hylkäävältä, vaikka se oli ennakkoon tiedossa ja olin sanonut, etten pahastu, vaikkei olisikaan töitä. Ajattelin, että teen täällä kotona käytännönjärjestelyjä... tai no, suunnittelen edes mitä niihin voisi sisältyä ja laatisin pitkän toimintasuunnitelman ainakin viidelle vuodelle ja odottaisin sopivaa uhria sitä toteuttamaan.

Noh, noh, pienet porsaat.

Siis minulla ei ole töitä kuin ke, to ja pe. Se siitä sitten. Tai niinhän sitä äkkinäinen luulisi.

Tulin siis melko riehakkaalta työvuorolta kotiin ja huokasin syvään ajaessani pihaan. Ei näkynyt non-stop-remonttia vaativaa punaista autoa pihassa. Kummasti sitä tottuu joihinkin asioihin.

Kärryn äidin läppärin viruksentorjunta on simahtanut. Jotain pielessä joten Kärryn lasku jäi maksamatta, minä sitä maksamaan omalla koneellani ihan ensi töikseni. Ihmettelin, että kuka hemmetti ajaa pihaan traktorilla. Vai onko tuo diesel-non-stop?

Kohta soi puhelin. Kiljaisin, että alkaa kalppia sisään sieltä eikä pelleile. Kärry was back. Koska ei ollut reissua tiedossa eikä möksällä hommia, oli tullut tänne, missä riittää tahkoamista. Ja kaiketi ei vielä sitten tunne sitä huonoa puolta minussa, vaan kaipasi luokseni.

Tytärkin tuli hikitreenin keskellä kysymään, että tuliko Se takaisin? Minä sanoin, että tod.näköisesti, vaikkei minulle mitään ilmottanutkaan. Tosin olin minä sanonut aamulla ennen aamuvuoroa, että saa tulla kun siltä tuntuu, ettei tarvitse nuukasti tähdätä vapunaattoon. Viisi tuntia siihen oli mennyt, kun päätti lähteä eksymään takaisin työsiirtolaan.

Joten täällä on tällä hetkellä kolmihenkinen suhteellisen onnellinen pikku-uusioperhe, joskaan ei ole Toyotaa, ei noutajaa saati tiilitaloakaan. Vähempäänkin voi vallan hyvin tyytyä.

Se vain on uutta, että Kärry toi sen läppärin tänne, että minä jotain sille tekisin. Noh, kannoin minä sen sisälle tuonne puulaatikon kupeeseen. Minä mitään niistä ymmärrä. Tänään sitten muori soitti pojalleen, että ollaanko me rassattu konetta kun tulee ihmeellisiä txt-viestejä. Minä kuukletin, että muori oli saanut mainoksia teleoperaattorilta. Kai. Mutta ei tässä mitään muorin konetta ole keritty rassaamaan. Höh.

Pitänee yrittää rassata kuistia kuntoon. On talven jäljiltä aika nolo. Jos jotain näkyvää saisi aikaan.