Totesinkin tuossa kommenteissa, että lähdin muka perunoita kuorimaan. Menin peiton alle ja nukahdin. Siinä tajuunankatkeamisen rajamailla kuulostelin Aamutohtorin uusiintalähetystä, aiheena ahdistushäiriöt.

Miten suojellaan nyt minunkaltaisiani ihmisiä tältäkin vaivalta? Jos et ole masentunut olet ylireagoiva psykosomaattinen beetasalpaajanapsija.

Miksi olen niin vastaan, että olisi kohtuutonta ottaa kannettavakseen diagnoosia, johon minulla on vielä matkaa ja napsia lääkkeitä muita rauhottaakseni. Siis masennuslääkkeitähän minulle on digun kanssa määrätty minua tuntematta, ihan täällä nettimaailmassa.

Ja tietysti kun blogiani lukee varmasti ensisilmäyksellä voisi olettaa, että kohta tuokin eukko hyppää hirteen eikä crossarille, mutta kun en piru vieköön ole masentunut sairaustilaan asti. Antakaa hoitoa niille jotka sitä haluaa ja sairaslomaakin jos tarvitsevat. Minä en tarvitse sitä. En ainakaan vielä.

Tietysti tällainen loma en anna armoa ja pääsee tosissaan kaivelemaan kaikki murheet esiin, mutta luulin, että siitä se alkaa prosessi joka johtaa jos ei tekoihin niihin johtavaan kypsyttelyyn. Tänään mikä ongelmanratkaisun tulos, olen kiintynyt materiaan... heheh.

Jep. Minä tiedän, ettei minua ole kohdannut maailmankaikkeuden pahin kohtalo. Yksilötasolla se tietysti ajoittain tuntuu siltä, mutta kaikki epäkohdat on korjattavissa. Olen vain liian väsynyt ja toisaalta epävarma niistä toimista, jotka siihen korjaantumiseen tähtäävät.

Ja sitten on nämä paholaisen katkerat liuokset, enkä tarkoita alkoa vaan yrityksen koneita, joihin tuntuu nyt suorastaan metaforamaisesti kaikki pahan alku ja juuri ja niin kauan kuin ne tuolla ovat ristinä, on kuin ristillä roikkuisi, mutta ainoana ylösalaisin.

Jos nyt jolle kulle paha mieli napsahti kun on avun lääkepurkista saanut, huolet pois. En minä sitä tarkoita, ettei lääkkeitä pitäisi tarpeeseen ottaa. Minä vain luulen, ettei missään purkissa ole sellaisia tabuja joita minä tarvitsisin, vaan se kaikki on löydyttävä minusta itsestäni.

Ehkei aika ole sittenkään ihan nyt toimia. Asioilla kun on tapana järjestyä... sehän nähty se. Mutta kuka kieltää murehtimasta, kun sekin on tauti... voi prkl.