tai paskat. Itsetuhosta kai lähinnä on kyse. Tuossa jo särkyajatuksia kanssaihmisten blogeissa mietittynä ja sitten pam.

Olen näet pakkaamassa. Sitähän olen tehnyt mielessäni jo monta viikkoa. Tietäisi vaan minne olen menossa. Mutta hei. Luottamustoimet kyläyhdistyksessä ovat päättyneet ja olen toiminut lähinnä arkistonhoitajana.

Joten nyt (sala)muuttoa suunnittelevana, olen tehnyt nyt näitä tuumasta toimeen tempauksiakin. Eli pyysin kirjanpitoa takaisin kotiin suurelta kirjanpito-operaatiosta, joten käyn läpi omat paperini sieltä yhdistyksen mapeista.

Joten olen pyytänyt sekä kyläyhdistyksen hallituksen jäseneltä että samalla työkaveriltani turvapaikkaa hänen isosta talostaan. Joten ei muuta kuin pak-pakkaamaan. Ja innostuin tuossa sovittelemaan pahvilaatikoihin mappeja. Ja kun eka tyrkkylaatikko oli liian iso jonne ei mahtunut taloudellisesti mappeja... lähdin saunasta laatikkoa hakemaan.

Ai, eikö teillä ole pahvilaatikoita varastoituna saunanlauteille.... minä niitä takavuosina sytykkeiksi. Nyt tarvitsen niitä muka-sala-muuttoa varten.

Puita on näemmä tuotu monta telineellistä. Yksi törötti siinä oven edessä ja ajattelin nostaa jalkani kepeästi - kops- perkele, jumalauta saatana ja veekin siihen perään. Löin pikkuvarpaani varmaan sadannen kerran 45 vuotissynttäreiden jälkeen ja ilmeisesti mursin sen. Varvas rusahti kepeässä kaaressa treenattujen lihasten vauhdittamana saunan ovenpieleen eli karmiin.

Nyt olenkin voivotellen oikonut oikeaan asentoon varvasta, joka tuntuu pyrkivän kuin tulvaa pakoon muiden varpaiden päälle. Kyse onneksi lienee enempi tunne kuin fakta. Tai en ainakaan aio edes sukkaa ottaa pois...

Jotta särkypäivä tästä nyt tuli. Onneksi treeneissä on nyt lepopäivä. Voi olla että huomennakin ja sitä seuraavana ja seuraavana. Tai sitten teippaa teloitetun äärivarpaani ja sillä siisti.

@ @ @

En ole päässyt aamupuurolle. Kaikki puurokupit olivat tiskissä. Nyt liossa ja kärvistelen pelkän aamukahvin voimissa säryissäni.

Ja kun eilisen yritin normalisoida mahaani ylikäymiseltä, olin koko eilisen päivän edelleen käymistilassa. Joten tänään syön varsin mahaystävällisesti paskat välittäen mistään kalorisuosituksista.

Koska olen ollut nyt vajaampi näin aamusta, katsoin antaneeni kaiken sisuksistani, hyppäsin vaa'alle ja huomasin lisääntyneeni melkein kaksi kiloa. Kaksi kiloa kahvia? Lihaksia? Onneksi en laihduta. Voisin joutua itsetuhoiseen kierteeseen. Tämä kunnonkohentaminen on tosi pitkämielistä hommaa.

Ja nyt ei muuta kuin syömään. Tai ensin tiskaamaan ja sitten syömään.